Näkökulma

Luonnonvarojen säästö arvoketjussa lähtee siitä, että mietitään, mihin tuotetta ylipäätään tarvitaan. Käyttötarve säilyy, mutta tuotteet vaihtuvat. Lankapuhelimet ja filmit ovat hävinneet, pian myös hehkulamput. Uudet tuotteet muuttavat myös liiketoimintamalleja. Alla pari esimerkkiä.

Palveluista liikevaihtoa ilman luonnonvaroja

Palvelu auttaa myös ymmärtämään asiakkaan todellisia tarpeita. Koneen liikevaihdosta puolet tulee hissien huollosta – ja samalla tiedetään, miten omat hissit toimivat. Joskus tuote korvautuu kokonaan palvelulla eikä käyttäjää kiinnosta, millainen kapine työn tekee. Laitteiden ammattimainen käyttö on myös säästäväisempää kuin kotikäyttö. Esimerkiksi pesuloissa veden, energian ja pesuaineen kulutus on alhainen.

Kiertotaloudessa ihanteena jätteetön yhteiskunta

Kirpputorien lisäksi kiertotalous on tuottanut liiketoimintaa. Autojen ja muiden koneiden osia työstetään uudestaan; lähes uudenveroiseksi työstetyn vaihdelaatikon voi saada halvemmalla ja nopeammin kuin uuden. Huonekaluja myydään käytettyinä ja korjattuina. Hyvät korjattujen tuotteiden markkinat edistävät alkuperäistenkin tuotteiden myyntiä.

Jakamistaloudessa kaikkea ei tarvitse omistaa

Tärkeintä on, että tuote on käytettävissä silloin, kun sitä tarvitaan. Nettisovellusten avulla tehdään yhä enemmän sitä, mitä maalaiskylissä ennen. Lainataan naapurilta harvemmin tarvittavia varusteita, olivat ne sitten kodin työkaluja, harrastusvälineitä tai ajoneuvoja. Kauppapaikkoja luomaan on syntynyt monenlaisia pieniä yrityksiä.

Innovaattori on häirikkö

Vuosituhannen vaihteen sanomalehdessä nettilehden kehittäjä yritti saada kollegojaan innostumaan, mutta kommentit olivat tylyjä: ”Häivy siitä, meidän pitää saada tämä oikea lehti tehdyksi”. Nyt nämä hörhöt edustavat kasvavaa valtavirtaa. Innovaattorit myös ehdottelevat asioita, joita nykyiset asiakkaat eivät ymmärrä haluta. Elektronisten muistijärjestelmien kehittyessä ne yhtiöt, jotka luottivat tärkeiden asiakkaidensa toivomuksiin kehitystyössä, menettivät pelin näiden asiakkaidensa mukana.

Muuttuvassa maailmassa olemassa olevien toimijoiden on oltava tarkkana, jotta ne eivät menetä asemiaan. Annetaan innovaattoreiden häiriköidä myös vastuullisuusalueella. Pitkän päälle se kannattaa. 

Armi Temmes toimii Professor of Practice -tehtävässä Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulussa pitkän teollisuusrupeaman jälkeen. Häntä on aina innostanut tutkimuksen ja käytännön rajapinnalla toimiminen. Tämänhetkinen tutkimus koskee energiaa ja luonnonvaroja säästäviä innovaatioita. Armi opettaa kestävää kehitystä liiketoiminnassa sekä johdatuksena kaikille kauppatieteilijöille että kestävään kehitykseen erikoistuville.

”Moi! Haluaisitko ostaa partiolaisten adventtikalenterin? Tuotto menee kokonaan partiotoiminnan hyväksi!”

Ei ole kovin montaa suomalaista, joka ei olisi joskus kuullut näitä sanoja. Joulun tietää olevan jo tosi lähellä, kun pienet ja vähän isommatkin partiolaiset aloittavat kalenterimyynnin kadunkulmissa, kauppojen edessä ja ovelta ovelle kiertäen.  

Monella K-kaupalla on jo perinteenä tarjota partiolaisille myyntipaikkaa kaupan edustalta. Kuvassa partiolaiset myymässä kalentereita Kauppakeskus Isossa Omenassa Espoossa. Kuvaaja: Suomen Partiolaiset / Otso Nuotio.

Ei ole myöskään kovin montaa suomalaista, joka vastaisi kalenteria kauppaavan sudenpennun kysymykseen kieltävästi. Partiolaisten adventtikalenteria on myyty katkeamattomasti vuodesta 1947, eikä joulu tule moneenkaan kotiin ilman sitä. Suosio on vain kasvanut, sillä viime vuonna kalentereita myytiin ennätysmäärä. Vanha suosikki elää ajassa: kokonaan Suomessa valmistetun, Avainlipusta tunnistettavan adventtikalenterin voi nyt ostaa ensimmäistä kertaa netistä (www.adventtikalenteri.fi), vaikka joulutervehdykseksi sidosryhmille. 

Adventtikalenteri on rakas jouluntuoja, mutta myös elintärkeä varainhankintakeino. Partiotoimintaa pyöritetään lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin, mutta ilman rahaa emme selviäisi. Viikoittain kokoontuvat ryhmät tarvitsevat tilan eli kolon, leirejä ja retkiä on mahdotonta järjestää ilman telttoja ja keittimiä, kämppiä ja veneitä on huollettava säännöllisesti. Isommat leirit ja ulkomaanreissut ovat usein niin kalliita, että niille osallistumista halutaan tukea yhteisestä kassasta.

Vielä tärkeämpää on se, mitä niillä retkillä, kämpillä ja koloilla tehdään. Partiossa lapset ja nuoret pääsevät kokeilemaan aina vähän liian suuria saappaita ja kasvamaan tehtäviensä mukana - olipa tehtävänä sitten ryhmän johtaminen, tapahtuman järjestäminen tai seuraavalle suunnistusrastille löytäminen. Matkalla saa mokata, onnistua, innostua ja vaihtaa suuntaa. Aikuinen on vieressä tukemassa, mutta antaa nuorten johtaa ja päättää - vaikka välillä menisikin metsään. Ja kun nuoreen luotetaan, oppii hän itsekin luottamaan omaan osaamiseensa ja toisiin ihmisiin.

Sellaisista nuorista kasvaa aikuisia, jotka osaavat ja haluavat kantaa vastuuta yhteisistä asioista. Seitsemän euroa on siitä aika halpa hinta.

Anna Munsterhjelm on Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry:n puheenjohtaja. Partiolaiset on Suomen suurin nuorisojärjestö, joka tarjoaa vuosittain noin 65 000 lapselle ja nuorelle elämyksiä ja seikkailuja sekä opettaa taitoja johtamisesta eräilyyn ja ryhmässä toimimisesta kansainvälisyyteen. Aikuisille partio on mielekästä vapaaehtoistyötä.

Anna Munsterhjelmin kuva: Suomen Partiolaiset.

Kesko on mukana useissa nuorten hyvinvointia ja liikuntaa edistävissä projekteissa. Suomen Partiolaiset on yksi Keskon pitkäaikaisista kumppaneista. Jo useita vuosia partiolaiset ovat myyneet myös K-kaupoissa Partiolaisten joulukalenteria, jolla he keräävät varoja nuorten harrastustoimintaa edistävään toimintaansa.

Hyvinvointimme riippuu luonnon tarjoamasta ruuasta, vedestä ja energiasta. Suomessa välttämättömistä luonnonvaroista ei ole puutetta, mutta suomalaisten ekologinen jalanjälki on suuri.

Kuva: © Pauliina Heinänen / WWF

Omaa ekologista jalanjälkeä on helppo pienentää kiinnittämällä huomiota siihen, mitä syö. Ruoka muodostaa noin 20 % ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Ruuan hinnasta purnataan, mutta samalla Suomessa heitetään vuosittain roskiin syömäkelpoista ruokaa 20–30 kiloa per henkilö.

Kukin meistä voi vaikuttaa omien ruokavalintojensa vastuullisuuteen seuraamalla WWF:n ohjeita, jotka ovat lopulta aika yksinkertaisia: korvaa osa lihasta kasviksilla ja kestävällä kalalla, älä heitä ruokaa roskiin ja suosi vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita.

Miten muutos saataisiin aikaiseksi?

Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Eva Heiskanen on todennut, että kestävään elämäntapaan vaikuttaa viisi T:tä: tietoisuus, toiset, tavat, tarjonta ja toimintaympäristö.

Tiedosta ei ole nykyisen informaatiotulvan aikana pula. Mutta miten on muiden osa-alueiden laita? Muutunko minä, jos lähipiirissäni kukaan muu ei vaikuta kiinnostuneelta? Tai miten muutun, jos vastuullisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla minulle sopivalla tavalla?

Vähittäiskaupalla on merkittävä rooli ruuankulutuksen vastuullisuuden kehityksessä. Jo nyt vastuullinen tarjonta on lisääntynyt niin kalojen kuin vaikkapa reilun kaupan tuotteiden osalta. Tämän kehityksen WWF toivoo jatkuvan ja voimistuvan.

Onnistutaan yhdessä

Erityisen suuri merkitys kaupalla on myös siinä, miten ihmisten kulutustavat muuttuvat ja miten muutosta voidaan edistää yhdessä. Esimerkiksi käytössämme olevat yhä innovatiivisemmat sosiaalisen median palvelut luovat mielenkiintoisia mahdollisuuksia vastuullisten käytäntöjen yleiselle kiinnostavuudelle, vertaisviestinnälle ja mallioppimiselle.

Keskon päivittäistavarakauppa ja mediatalo Aller ovat vastikään julkistaneet perustavansa yhteisen vaikuttavan ruokamedian, joka tähtää alansa johtajaksi Suomessa. On kiinnostava seurata, miten tämä palvelu innostaa suomalaisia tekemään arjessaan herkullisia ruokavalintoja, jotka ovat myös ympäristön kannalta vastuullisia. Samalla voidaan hälventää ennakkoluuloja, joita mahdollisesti liittyy vastuullisen ruuan hintaan tai herkullisuuteen.

Lisää WWF Suomen ruokatyöstä:

Lue arjen ruokavinkit WWF:n Ruokaoppaasta

Lataa puhelimeesi uusi WWF:n Kalaopas

Kirjoitamme usein ruoasta myös Facebookissa ja Twitterissä. Tule, seuraa ja tykkää!

Kati Malmelin
Johtaja, yritysyhteistyö
WWF Suomi

Kati Malmelinin kuva: © Aki-Pekka Sinikoski / WWF

Kiertotalous on rantautunut Suomeen vauhdilla viimeisen vuoden aikana. Kiertotalous on hallituksen yksi kärkihankkeista ja muutosta vauhdittavat yritysten halu omaksua uusia tapoja tehdä liiketoimintaa. Mutta mitä kiertotalous oikeastaan on ja miten se koskettaa meitä jokaista?

Mitä on kiertotalous?  

Väestönkasvu ja luonnonvarojen niukkeneminen nostavat tulevaisuudessa raaka-aineiden hintoja ja heikentävät niiden saatavuutta. Kiertotalous auttaa Suomea varautumaan tähän kehitykseen.  

Kiertotalous tarkoittaa hyvin suunniteltua taloutta, jossa materiaalien hukkaaminen ja jätteen syntyminen on minimoitu. Resurssien ja materiaalien käyttö tehostuu niin, että raaka-aineet ja niiden arvo säilyvät kierrossa entistä paremmin. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuotteen suunnittelussa on varmistettu materiaalien eroteltavuus ja kierrätettävyys.  

Kiertotaloudessa muhii iso potentiaali  

Materiaalivirtoja tai jätteitä arvokkaampia mahdollisuuksia kiertotaloudessa ovat laitteiden huolto, uudelleenkäyttö ja uudelleenvalmistus. Kysymys ei siis ole kierrätyksestä, jossa jätteelle pyritään löytämään uusia käyttötarkoituksia. Sitran selvityksien mukaan resurssien kierron tehostaminen tarjoaa Suomen kansantaloudelle ainakin kolmen miljardin euron vuotuisen kasvupotentiaalin vuoteen 2030 mennessä.  

Kuluttajat muutoksen vauhdittajina?  

Kiertotaloudessa materiaalien arvoa lisäävät uudenlaiset palvelut. Kuluttamisen painopiste onkin siirtymässä yhä vahvemmin palveluihin. Useimpia esineitä ei tarvitse niin usein, että ne pitäisi omistaa ja siten huolehtia itse säilytyksestä tai huollosta. Liisauspalveluissa tuotteet palautuvat liisaajalle ja esimerkiksi niiden nopeasti kuluvat tai teknologisesti nopeasti vanhentuvat osat voidaan vaihtaa uusiin.  

Kuluttajat voivat siirtyä kiertotalouteen esimerkiksi laittamalla varastossa olevat käyttämättömät tavarat kiertoon, lisäämällä kasvisten määrää ruokavaliossa ja vähentämällä ruokahävikin määrää. Eniten ruokaa menee hukkaan kotitalouksissa, noin kaksinkertaisesti kauppoihin nähden.  

Vähittäiskaupassa osataan ruokajätteen minimointi  

Kaupan osuus ruokahävikin kokonaismäärästä on noin 65–76 miljoonaa kiloa vuosittain, eli 4-5 % kaikesta ruokahävikistä. Myynnistä poistettua ruokaa saa Suomessa nykyisin lahjoittaa myös hyväntekeväisyyteen. Pääkaupunkiseudulla hävikkileipää hyödynnetään ST1:n bioetanolilaitoksella.  

Keskeisiä kaupan ruokajätteen minimoinnin keinoja ovat tehokas ennuste- ja tilausprosessi sekä logistiikka, rajattu tuotteiden esillepano, vanhentuneiden tuotteiden alennukset sekä osaava henkilökunta. Hävikin vähentäminen tuottaa merkittäviä säästöjä suurille vähittäismyyjille.   

Ruotsissa avataan syksyllä voitollista toimintaa tavoitteleva social supermarket, josta voi ostaa hieman vaurioituneita hedelmiä ja vihanneksia sekä ruokaa, jonka Parasta ennen -päiväys on mennyt tai juuri menossa ohi.  

Kari Herlevi vetää Sitrassa kiertotalousaluetta. Sitran tavoitteena on luoda Suomelle yhteinen tahtotila kiertotalouteen siirtymiselle. Sitrallaon käynnissä toimenpiteitä mm. tekstiilialalle, ravinteiden kiertoon sekä teknologia- ja vientipainotteisille yrityksille. 

Mitkä ovat ne viisi asiaa, joista voi arvioida vastuullisuusasioiden tilan yrityksestä? Mistä asioista voimme päätellä, että homma on hallussa ja tuloksia odotettavissa?

1. Monenlaisten sidosryhmien kanssa ollaan aktiivisessa vuorovaikutuksessa

Kaiken lähtökohta on ymmärtää eri sidosryhmien kautta tulevat odotukset ja paineet liiketoimintaa kohtaan. Muistan todennäköisesti aina erään yhdysvaltalaisen professorin luennon 2000-luvun alusta hänen todetessaan: ”You have to listen to your stakeholders, even aliens”. Sidosryhmät ovat sekä nykyhetken peili että heikkojen signaalien heijastaja.

2. Yritysvastuun isosta kokonaisuudesta on poimittu olennaiset osat

Yritysvastuu on terminä höttöinen ja hämärä ja vaatii konkretisoimista. Tämä tapahtuu olennaisuustarkastelun avulla. Olen käyttänyt nyrkkisääntönä, että olennaisten asioiden määrän pitäisi olla mieluummin lähempänä kymmentä kuin yli kahtakymmentä. Tarkoitus on ottaa kyseiset asiat vahvan ja tavoitteellisen johtamisen kohteeksi, eikä se onnistu kovin suurelle määrälle asioita samalla kertaa.

3. Vastuullisuuden merkitys ja vaikutusmekanismit liiketoiminta-arvon luojana on alkanut kirkastua

Tämä ajatteluharjoitus on syytä käydä olennaisuuden määrittelyn yhteydessä sen kirkastamiseksi, mikä merkitys vastuullisuudella on yrityksen arvonluonnissa. Osa asioista vaikuttaa siihen suoraan, osa jonkin toisen välityksellä, eivätkä ne suinkaan ole ainoita arvoon vaikuttavia tekijöitä. Mutta siellä mukana ne ovat, ja vaikutusmekanismit olisi hyvä tuntea.

4. Vastuullisuusasiat ovat aktiivisen johtamisen kohteena ja mukana johtamisjärjestelmässä

Tuloksia vastuullisuusasioissa saadaan samalla tavalla kuin muissakin asioissa: niitä on johdettava aktiivisesti, mikä tarkoittaa kirkasta tavoiteasetantaa, mittaamista ja seurantaa sekä palkitsemista, kun siihen on aihetta. Tavoitteita ei tule vain vastuullisuusjohtajalle, vaan kaikille, joiden vastuualueelle tavoitteen saavuttaminen ulottuu.

5. Tuloksista sekä raportoidaan että viestitään säännöllisesti

Vastuullisuuteen tärkeänä osana kuuluvaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä edistetään saavutettujen tulosten säännöllisen raportoinnin avulla. Se ei kuitenkaan yksin riitä vastuullisuudesta viestimiseksi. Eri sidosryhmät odottavat eri tietoja, ja ne tavoitetaan eri kanavissa. Unohtaa ei sovi myöskään sijoittajaviestintää maailmassa, jossa vastuullisuus on entistä enemmän tullut sijoituspolitiikan osaksi ESG-kriteereiden muodossa.

Yritys, joka on saanut nämä viisi pointtia kuntoon, on jo pitkällä vastuullisuudessa. Tarkkaile siis näitä.

Sirpa Juutinen, partner, yritysvastuupalvelut, PwC

Mikä oli tänä kesänä sinulle tai perheellesi mieluisin lomanviettopaikka? Viihdyitkö kesällä vehreässä saaressa, karuilla tuntureilla, paahteisilla hiekkakuopilla polskien vai mökillä metsän siimeksessä?

Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus mahdollistaa meille esteettisiä ja elämyksellisiä kokemuksia lomanviettoon - saaristo, tunturi, paahteiset hiekkakuopat ja kuusimetsä ovat toisistaan poikkeavia luontokokonaisuuksia. Biodiversiteetilla tarkoitetaan lajien sisäistä ja lajien välistä vaihtelua, jotka muodostavat erilaisia elinympäristöjä aina karulta tundralta Amazonin sademetsiin.

Estetiikan ohella biodiversiteetti ylläpitää toimintoja, jotka ovat välttämättömiä ihmiskunnan hyvinvoinnille. Näitä toimintoja kutsutaan ekosysteemipalveluiksi.  Ekosysteemipalvelut jaetaan kulttuuri-, ylläpito- ja säätely-, sekä tuotantopalveluihin. 

Virkistäytyminen kansallispuistossa on esimerkki kulttuuripalvelusta – maisema tarjoaa elämyksiä kävijälle ja tuo turismin kautta elinkeinoa paikallisille matkailuyrittäjille.

Saamme luonnosta lääkeyrttejä, sieniä, marjoja ja riistaa. Lisäksi metsänomistajat hankkivat elinkeinoa puukaupalla. Monimuotoisen luonnon kykyä tuottaa ihmisen hyödyntämiä antimia kutsutaankin tuotantopalveluksi.

Elinympäristöjen toimivat ylläpito- ja säätelypalvelut puolestaan sitovat metsiin hiiltä, ylläpitävät esimerkiksi raikkaita pohjavesiä sekä torjuvat tulvia –  muokattu ympäristö voi heikentää monimuotoista luontoa, jolloin sen luontainen kyky puhdistaa ja pidättää vettä vaarantuu.

Ihminen on avain biodiversiteetin ja toimivien ekosysteemipalveluiden säilyttämiseen. Väestön ja liiketoiminnan kasvun aiheuttamat paineet ajavat luonnonvarat ahtaalle, jolloin rikas luontomme näivettyy, aiheutuu tulvia ja ruokatuotannon kannalta merkittävät pölytyspalvelut heikkenevät merkittävästi.

Yrityksiä kannustetaan pohtimaan oman toiminnan ja biodiversiteetin välistä kytköstä. Tämä edesauttaa kartoittamaan sekä liiketoimintaan liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia, että varmistamaan toimintaedellytykset myös jatkossa – esimerkiksi kaakaon saanti on tulevaisuudessa vaakalaudalla.

Kuluttajan roolissa meidän on hyvä muistaa ostaa harkiten, välttää ruokahävikkiä ja mahdollisuuksien mukaan valita ympäristöystävällisempi vaihtoehto  – valinta voi olla kestävämmin kalastettu MSC-sertifioitu kalatuote tai vaikkapa hyvästä metsänhoidosta kertova PEFC tai FSC -sertifikaatti pihakalusteryhmän kyljessä tai painotuotteessa.

Kirjoittaja Leila Räsänen  on FIBS-yritysvastuuverkoston yritysvastuuasiantuntija.

Lisätietoa:

FIBS Yritykset ja biodiversiteetti Suomessa

CBD Business & Biodiversity Forum -Practices, Solutions and the Way Forward Helsinki 11-12.11.2015

Se tuo elämyksiä sekä leipää eri tavoin.  Se herättää mielipiteitä: Onko niitä paljon vai vähän, kuka saa pyytää ja miten siitä saa herkullista ruokaa?

Lohikeskustelu on Suomessa ollut ajoittain kiivasta ja laineet ovat usein lyöneet eduskuntaa myöten.  Lohi- ja meritaimenstrategia valmistui syksyllä 2014. Sitä teki laaja joukko sidosryhmiä - pohjoisesta etelään ammattikalastajista matkailuyrittäjiin.

Strategian tavoite on, että suomalaiset lohi- ja meritaimenkannat voivat hyvin vuonna 2020. Tavoitteena on saada terveyttä ja elämyksiä lohenkalastuksen parissa monille suomalaisille sekä ruokakauppaan kestävästi kalastettua kotimaista lohta, jota kuluttaja voi hyvillä mielin ostaa.  Jo työn alkumetreillä huomattiin, että ”lohen pikkuveli”, meritaimen, on syytä ottaa mukaan tarkasteluun.

Strategia syntyi ryhmätyönä, ja siihen nousivat eri tahojen tärkeinä pitämät kannatusta saaneet toimenpiteet. Valmista strategiaa kommentointiin useimmiten, että vaikeassa asiassa oli saavutettu hyvä kompromissi.  Vaikka erilaisia kantoja lohiasioissa edelleen riittää.

Keskeinen asia on kestävä kalastus. Lohia ja meritaimenia on kalastettava niin, että riittävästi emoja pääsee kotijokiin lisääntymään.  Tätä varten strategiassa on asetettu tavoitteet emokalamäärälle.  Lohen kohdalla kehitys  on mennyt selvästi parempaan suuntaan, Tornion-Muonionjoella tilanne näyttää jopa erinomaiselta.  Sen sijaan meritaimeneen kohdistuvaa kalastusta pitää vähentää.

Lohistrategia löytyy maa- ja metsätalousministeriön www-sivuilta. Strategia ohjaa Suomen kantojen muodostamista kansainvälisessä yhteistyössä. Vuoden 2016 alusta voimaan tuleva uusi kalastuslaki sekä uudistettava kalastusasetus ovat tärkeitä työkaluja strategian toteuttamiseksi. Strategiassa on suuri määrä toteutettavia toimenpiteitä.   Siinä riittää haastetta, mutta työ on hyvällä alulla. Strategian toteutumista varten on perustettu  seurantaryhmä, joka seuraa myös kalatiestrategian toteuttamista.

Jos kaipaat suorempaa tietoa, netistä löytyy myös Luonnonvarakeskuksen sivu lohilaskureista Simo- ja Tornionjoella, sekin on apuna lohikantojen hoidossa. 

Herkullista lohikesää!

Tapio Hakaste
seurantaryhmän sihteeri
maa- ja metsätalousministeriö

Lue lisää:

lohi- ja meritaimenstrategia http://www.mmm.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/MMM_julkaisu_2015_2.html

Luonnonvarakeskuksen lohilaskurit http://www.rktl.fi/kala/kalavarat/tornionjoen_lohi_meritaimen/tornionjoen_nousulohien_kaikuluotaus/nousulohien_seuranta_tornion.html

Eräs kuuluisa suomalainen valtiomies totesi aikanaan ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”. Olemme vaiheittain ja lähes huomaamatta ajautuneet tilanteeseen, jossa Suomessa valmistettujen tuotteiden osuus ja rooli on pienentynyt vuosi vuodelta kuluttajien ostokäyttäytymisessä, myös arkipäivän ostopäätöksissä. Tosiasia tunnustettavaksi on, että muutoksella on selvä ja suora korrelaatio suomalaisten yritysten työllistämis- ja kilpailukykyyn.

Tilanteen ja kehityksen vakavuus on tiedostettu. Hienona osoituksena tästä on Keskon ja Suomalaisen Työn Liiton yhteistyönä syntynyt ”Sinivalkoinen Jalanjälki” -kampanja. Se ei ole ainoastaan upea ja konkreettinen tapa nostaa Suomessa valmistettuja korkealuokkaisia tuotteita näkyvästi esille, vaan se on myös päättäväinen, rohkea ja kauaskatseinen sekä kantaaottava lähestyminen suomalaisuuden puolesta. Onnistuessaan kampanja on yhteiskunnallisesti merkittävä.

Asenteet muuttuvat hitaasti. Ajassa jossa elämme, on olemassa erinomaiset olosuhteet muutokselle, jonka hedelmät nautitaan kaukana tulevaisuudessa.  Tulevaisuudessa, jossa yhä useammat kuluttajat, yhä useammat perheet, nuoret ja vanhat, pitävät kunnia-asianaan valita ensisijaisesti Suomessa valmistettuja tuotteita. He valitsevat suomalaisen aina, kun se on mahdollista.

On tullut ”yhdestoista hetki” nostaa Suomessa valmistettujen tuotteiden rooli asemaan, joka niille kuuluu. Tavoite on puhutella ja haastaa suomalaista kuluttajaa valitsemaan suomalainen tuote ostotilanteessa.

Sinivalkoinen Jalanjälki -kampanja on haaste kaikille osapuolille. Toteutuksessa vaaditaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä rohkeaa viestintää ja toteutusta.
Parhaat tuotteet on valittava kampanjaan, sillä laatu vie viestiä parhaiten eteenpäin.  Kuluttajat ovat valveutuneita ja kriittisiä, mutta myös yhä enemmän suomalaisuuden merkityksen ymmärtäviä. Globaalisuuden ja eurooppalaisuuden lisääntymisen vastapainoksi tarvitsemme yhä vahvempaa kotimaista valmistusta, yhä vahvempia suomalaisia brändejä ja yhä enemmän suomalaista omistajuutta. 

On upeaa, että kampanjassa on mukana parhaita suomalaisia brändejä ja yrityksiä, laajalla rintamalla, useita tuoteryhmiä ja toimialoja kattaen. Huolemme on yhteinen, tavoitteemme ovat yhteiset – rakentaa yhä sinivalkoisempaa suomalaista yhteiskuntaa, ylläpitää ja kehittää kansallista kilpailukykyämme ja kyetä työllistämään yhä enemmän suomalaisia Suomessa. Tätä työtä ei saa jättää kesken.

Haluan kiittää kaikkia Sinivalkoinen Jalanjälki -kampanjaan ja projektiin osallistuvia yrityksiä ja yhteisöjä. Olemme tärkeällä asialla liikkeellä! Kampanja suomalaisen työn puolesta ei ole yhdentekevää, vaan ensiarvoisen tärkeätä. Meillä kaikilla on siinä iso rooli ja iso vaikutusmahdollisuus. Uskon vahvasti, että sekä tämän päivän kuluttajat että erityisesti tulevaisuuden kuluttajat tulevat tämän tärkeän työn palkitsemaan, lisääntyvinä ostoina ja lisääntyvänä hyvinvointina.

Lasse Aho
toimitusjohtaja
Olvi Oyj

Reilun kaupan tuotteiden myynnit kasvavat vuosi vuodelta ja suomalaisten kiinnostus eettisesti viljeltyihin ja valmistettuihin tuotteisiin kasvaa jatkuvasti. Se ei silti tarkoita, että Reilun kaupan merkki tuotteen kyljessä olisi ainoa tae tuotteen menestykselle. Tarvitaan helposti saatavilla olevia ja laadukkaita eettisiä tuotteita ennen kuin ne päätyvät ostoskärryihin kaikkialla Suomessa.

Hyviä esimerkkejä saatavilla olevista ja laadukkaista Reilun kaupan tuotteista ovat Pirkka-ruusut ja -neilikat. Ruokakesko otti Reilun kaupan ruusut valikoimiinsa vuonna 2006 ja niiden myynti on kasvanut jatkuvasti. Ruokakaupasta saatava kimppu on niin helposti käden ulottuvilla, että kukkien ostamisesta on tullut arkipäivää. Enää ei tarvitse olla merkkipäivä, että omaan maljakkoon tulee ostettua leikkokukkia. Kukkia ostetaan niin paljon, että niiden hinnat on saatu kuluttajille houkutteleviksi ja kukkatilojen työntekijät hyötyvät nousevista palkoista ja kasvavista Reilun kaupan lisistä.

Kehitysmaiden viljelijöiden ihmisoikeuksien pitäisi olla itsestäänselvyyksiä  – mutta näin ei vieläkään ole

Edelleen Suomessa on myynnissä paljon kehitysmaista tulevia tuotteita, joiden alkuperä ei kestä lähempää tarkastelua. Ostamme hedelmiä, joiden viljelijöille maksetaan niin vähän, ettei heillä riitä rahat oman perheen ruokkimiseen. Ajattelemme ostospäätöksiä tehdessä omaa terveyttämme, mutta saatamme valita hedelmiä, joiden viljelyssä on käytetty ympäristöä tuhoavia kemikaaleja, eikä kemikaaleja käsittelevillä työntekijöillä ole riittäviä varusteita hengitystä suojaamaan. Nämä ovat asioita, jotka onneksi tiedostetaan jatkuvasti paremmin ja siksi Reilun kaupan merkkiä osataan etsiä tuotteiden pakkauksista ja kylkeen liimatuista tarroista.

Kun eettiset valinnat ovat mahdollisia, kaikki hyötyvät

Jos kaupan hyllyltä ei löydy Reilun kaupan tuotteita tai niiden takia pitää kyykistyä lattialle tai ylettyä kahden metrin korkeuteen, eettinen kulutusvalinta jää usein tekemättä.

On siis sekä kuluttajan, kauppiaan, valmistajan että ennen kaikkea Reilun kaupan viljelijän etu, että hyllyyn päätyy runsaasti laadukkaita Reilun kaupan tuotteita: aromikasta kahvia, makeita banaaneja, herkullista suklaata ja kestäviä kukkia.

Kirjoittaja Sanna Räsänen on Reilu kauppa ry:n tiedottaja.

Kun perustin oman toiminimeni vuonna 1997, minulla oli unelma ja yritykselläni tavoite: halusin, että kansalaisjärjestöjen edustajia valitaan yritysten hallitusten jäseniksi. Tuohon aikaan kansalaisjärjestöjen ja yritysten välit olivat nimittäin lähinnä kyräilevät sekä epäluulon ja epäluottamuksen sävyttämät. Dialogia käytiin pääasiassa iltapäivälehtien välityksellä - internettiä saati sosiaalista mediaa ei ollut.

Minusta se, että kansalaisjärjestöjen edustajia istuisi yritysten hallituksissa, olisi osoitus sellaisesta avarakatseisuudesta ja rohkeudesta, joita yrityksiltä odotin ja toivoin. Se olisi osoitus kansalaisjärjestöjen uskottavuuden vahvistumisesta ja niiden ammattimaisuudesta. Ajattelin, että yhteistyö auttaisi yritysten johtoa ymmärtämään ekologisen kriisin vakavuuden ja haastamaan heidät kehittämään aidosti kestävän kehityksen mukaista yritystoimintaa.

Nyt, lähes 20 vuotta myöhemmin, monet yritykset pitävät säännöllisesti yhteyttä kansalaisyhteiskunnan edustajiin. Sidosryhmävuoropuhelusta on tullut osa yritysvastuun toteuttamista ja yritysten viestintää. Global Reporting Initiativen uusimman yritysvastuuraportoinnin ohjeisto, G4, nostaa sidosryhmädialogin aiempaa suurempaan rooliin yritysvastuun olennaisten asioiden määrittelyssä. Onko vuoropuhelusta tullut arvo sinänsä? Jotakin, mitä itseään kunnioittavan, modernin yrityksen pitää toteuttaa tavalla tai toisella?

Mielestäni avoimuus on arvo sinänsä. Sidosryhmävuoropuhelu sen sijaan on ennen kaikkea väline. Ei sitä kannata käydä vain keskustelemisen ilosta. Mitä monipuolisempaa, säännöllisempää ja syvempää, sitä enemmän se kuitenkin vaatii resursseja. Ehkä siksi moni yritys hyödyntääkin verkkopohjaisia palveluja ja kyselyjä sidosryhmien näkemysten kartoittamisessa. Mutta joskus muutaman avainasiakkaan syvällinen haastattelu tai kansalaisjärjestöjen kanssa käyty henkilökohtainen keskustelu voi avata mieliä enemmän.

Yritys ei kuitenkaan saa vuoropuhelusta irti parhaita mahdollisia hyötyjä, ellei sen johto ole tiedostanut ja tunnistanut, miten merkityksellistä on antautua dialogille erilaisia arvoja omaavien henkilöiden ja ryhmien kanssa. Ravistella ja tulla ravistelluksi.

Kirjoittaja Sari Kuvaja on yritysvastuun ja viestinnän asiantuntija.

25 vuotta sitten aloitin ympäristönsuojeluopinnot Helsingin yliopistossa täysin vakuuttuneena siitä, että olin tullut oikeaan paikkaan. Ensimmäisenä päivänä meille kerrottiin, että meistä tulee tulkkeja, eräänlaisia sillanrakentajia eri tieteenalojen edustajien välille. Meidän oli tärkeä oppia ymmärtämään erilaisia näkökulmia ympäristöasioihin ja tarkastelemaan niitä myös kriittisesti. Ympäristöongelmia ei voida ratkaista yksin luonnontieteiden avulla.

Viikin ympäristötalo on Suomen energiatehokkain toimistotalo. Viime kesästä lähtien olemme varastoineet aurinkoenergiaa ja käyttäneet sitä sähköauton lataamiseen. Kokeilu on syntynyt yhteistyössä ilmastokumppaneiden kanssa.

Ilmastonmuutos koskettaa jo kaikkia

25 vuotta myöhemmin koordinoin Ilmastokumppaneita, Helsingin kaupungin ja elinkeinoelämän yhteistyötyöverkostoa, johon on liittynyt parin vuoden aikana 45 jäsentä. Verkostossa on eri alojen isoja ja keskisuuria yrityksiä, yliopistoja ja tutkimuslaitoksia ja tietysti Helsingin kaupunki. Kaikki ovat tehneet omat sitoumuksensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, joka on allekirjoitettu yhdessä kaupunginjohtaja Jussi Pajusen kanssa. Sitoumusten lisäksi verkoston tavoitteena on tehdä konkreettisia kokeiluja ja hankkeita yhdessä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Oloni on tässä verkostossa mitä kotoisin.

Eri alojen yhteistyö ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tai siihen sopeutumisessa on tänä päivänä itsestäänselvyys, ainakin sen pitäisi olla. Ilmastonmuutos vaikuttaa yritysten liiketoimintaedellytyksiin yhä enenemässä määrin. Sijoittajien usko fossiilisten polttoaineiden kannattavuuteen heikkenee. Kuluttajat äänestävät ostopäätöksillään. Useat meistä tavallisista tuntee omantunnon pistoksen ohittaessaan luomulihahyllyt, vaikka tietää, että uutta kotimaista luomukanatuotantoa pitäisi tukea. Palkkapäivänä sitten, huomaan lupaavani itselleni – hintaa ei voi sivuuttaa.

Isot muutokset syntyvät yhdessä

Yksilön, yrityksen ja kaupungin teot eivät vielä yksin riitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tarvitsemme isoja systeemitasoisia muutoksia rakentamiseen, liikenteeseen ja energiantuotantoon. Isot muutokset syntyvät ns. sosioteknisistä innovaatioista, joissa yhdistyy teknologiaan, käyttäytymiseen ja liiketoimintamalleihin vaikuttavat innovaatiot. Vähähiilisessä yhteiskunnassa energiatehokkuus, ihmisten hyvinvointi ja taloudellinen kestävyys kulkevat samaan suuntaan. 

Parhaat asiat syntyvät erilaisten ihmisten ja toimijoiden yhteistyössä. Ilmastokumppanit-verkosto pyrkii omalla toiminnallaan edesauttamaan sitä, että näitä parhaita asioita pääsee syntymään.

Kokeileminen oikeassa ympäristössä on paras tapa

Uusia systeemitasoisia innovaatioita on vaikea kokeilla laboratorioympäristössä. Kaupunki kokeiluympäristönä ja testialustana onkin mainio ja sitä on jo päästy kokeilemaan Helsingissä uudella Kalasataman alueella ja Viikin ympäristötalossa onnistuneesti. Kalasataman älykonttikokeilu tarjosi kivuttomasti asukkaille palveluita, joita ei vielä ollut saatavilla. Viikissä testataan aurinkosähkön varastointia ja sen tuomia uusia mahdollisuuksia.

Haasteita voi tulla joskus kaupungin hitaamman päätöksenteon (mitä voidaan joskus kutsua myös demokratiaksi tai harkinnaksi) ja yritysmaailman kvartaalitalousajattelun välillä. Vaaditaan suurta rohkeutta tavalliselta virkamieheltä kokeilla jotain täysin uutta ratkaisua veronmaksajien rahoilla.

- Mitä jos se ei onnistu? Mistä löytyvät rahat asioiden korjaamiseen? Montako kertaa haluaisit mennä valtuustoon selittämään epäonnistunutta kokeilua?, kysyy apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri, kuitenkin jatkaen, että  näin meidän kuitenkin pitäisi tehdä, jotta isot muutokset tulevat mahdolliseksi.

Kokeilukulttuurin ilmapiiriä pitää kannatella myös vaalikauden tai neljännesvuosikatsauksen yli. Yritysten ja yliopistojen sitoutuminen yhteiskunnallisen ongelman ratkaisuun voisi olla juuri se malli, millä pitkällä aikavälillä syntyisi uusia kansainvälisesti levitettäviä liiketoimintamalleja. Kokeilukulttuurin riskit tarkoittavat samalla isoja mahdollisuuksia kaikille.

Matka taittui mukavasti polkupyörillä Pasilasta kaupungintalolle Ilmastokumppaneiden seminaariin.

Sekä rinnakkain että yhdessä

Ilmastokumppanit ovat sitoutuneet vähentämään päästöjään kukin tahollaan. Kaikki voivat vähentää päästöjään kuitenkin vain tiettyyn rajaan saakka, mutta yhteistyöllä voidaan päästä vielä pidemmälle tai nopeammin. Toisen jäte on toisen arvokas raaka-aine tai uusi palvelu voi täydentää puuttuvan palan, josta muodostuu vähäpäästöisempi ratkaisun vaikkapa liikkumiseen. Ilmastokumppanit verkostossa eri alat törmäävät ja uuden vähähiilisen yhteiskunnan rakentaminen mahdollistuu. Uskalletaan kokeilla!

www.ilmastokumppanit.fi

Kirjoittaja Mira Jarkko on Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristösuunnittelija ja Ilmastokumppanit -verkoston koordinaattori.

Pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhliaan teemalla ”Pelasta maailmaa vähän joka päivä”. Neljännesvuosisadassa Joutsenmerkistä on tullut arvostettu, tunnettu ja luotettava ympäristömerkki. Tulevaisuudessakin Joutsenmerkin avulla on helppo tehdä vastuullinen ostopäätös.

Joutsenmerkki löytyy Suomesta noin 2 000 tuotteesta ja palvelusta, Pohjoismaissa noin 19 000:sta. 

Joutsenmerkin voi löytää monista erilaisista tuotteista: leluista, ajoneuvon polttoaineista, pesuaineista, siivousvälineistä, huonekaluista, maaleista jne. Myös palvelut, kuten hotellit, painolaitokset, siivouspalvelut ja autopesulat, voivat saada Joutsenmerkin.

Joutsenmerkityt Pirkka-tuotteet

Joutsenmerkittyjen Pirkka-tuotteita on yli 80.  Asiakas voi valita kaupassa Joutsenmerkittyä Pirkan wc- ja talouspaperia, tiskiainetta, konetiskiainetta, pyykinpesuainetta, leivinpaperia, servettejä ja kynttilöitä.

Esimerkiksi Joutsenmerkittyjen Pirkka-nenäliinojen ja wc-paperien tuotannossa on tiukat rajat energiankulutukselle ja kaikki käytetyt raaka-aineet on tarkastettu. Joutsenmerkityt Pirkka-pyykinpesuaineet ovat energiatehokkaita ja pesevät puhtaaksi matalassa lämpötilassa. Pirkka-leivinpaperi on fluoriton ja Joutsenmerkityt Pirkka-kynttilät täyttävät nokipäästöille ja kemikaaleille asetetut tiukat vaatimukset.

Taustalla elinkaariajattelu

Ostaessaan Joutsenmerkityn tuotteen tai palvelun kuluttaja voi olla varma, että se täyttää tiukat ympäristövaatimukset. Joutsenmerkin ympäristövaatimukset perustuvat elinkaariajatteluun eli ne huomioivat tuotteiden raaka-aineet, valmistuksen, käytön sekä loppusijoituksen. Lisäksi vaatimuksia asetetaan laadulle, terveydelle ja turvallisuudelle.

Joutsenmerkki myönnetään vain ympäristön kannalta parhaille tuotteille ja palveluille. Joutsenmerkin voi saada tuote tai palvelu, joka täyttää sille asetetut kriteerit. Kriteerit on luotu reilulle 60 tuoteryhmälle.

Yritys hakee Joutsenmerkkiä tuotteelleen tai palvelulleen kirjallisella hakemuksella, jolla osoitetaan, että kriteerit täyttyvät. Lisäksi Joutsenmerkki tekee tarkastuskäynnin yritykseen. Joutsenmerkki myönnetään määräajaksi, sillä kriteereitä uudistetaan keskimäärin 3-5 vuoden välein.

Arvostettu brändi

Joutsenmerkin viime vuoden kruunasi sijoittuminen viidenneksi Suomen arvostetuimpien brändien listalla  -  yli tuhannen tunnetun brändin joukosta! 

Tästä on hyvä jatkaa juhlavuoden viettoa: Joutsenmerkin 25-vuotisjuhlatapahtumaa vietetään 1.-3.10. Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä – myös Pirkka-tuotteet ovat mukana. Tervetuloa mukaan juhlahumuun!

www.joutsenmerkki.fi

Kirjoittaja on Joutsenmerkin viestintäasiantuntija Minna Kinnari