Näkökulma on blogi, jossa eri organisaatioiden edustajat ottavat vuorollaan kantaa ajankohtaisiin aiheisiin. Uusi Näkökulma-kirjoitus julkaistaan noin kuukauden välein.
Kirjoituksia voi tarjota osoitteeseen viestinta@kesko.fi. Kirjoituksen enimmäispituus on 2000 merkkiä.
Kun perustin oman toiminimeni vuonna 1997, minulla oli unelma ja yritykselläni tavoite: halusin, että kansalaisjärjestöjen edustajia valitaan yritysten hallitusten jäseniksi. Tuohon aikaan kansalaisjärjestöjen ja yritysten välit olivat nimittäin lähinnä kyräilevät sekä epäluulon ja epäluottamuksen sävyttämät. Dialogia käytiin pääasiassa iltapäivälehtien välityksellä - internettiä saati sosiaalista mediaa ei ollut.
Minusta se, että kansalaisjärjestöjen edustajia istuisi yritysten hallituksissa, olisi osoitus sellaisesta avarakatseisuudesta ja rohkeudesta, joita yrityksiltä odotin ja toivoin. Se olisi osoitus kansalaisjärjestöjen uskottavuuden vahvistumisesta ja niiden ammattimaisuudesta. Ajattelin, että yhteistyö auttaisi yritysten johtoa ymmärtämään ekologisen kriisin vakavuuden ja haastamaan heidät kehittämään aidosti kestävän kehityksen mukaista yritystoimintaa.
Nyt, lähes 20 vuotta myöhemmin, monet yritykset pitävät säännöllisesti yhteyttä kansalaisyhteiskunnan edustajiin. Sidosryhmävuoropuhelusta on tullut osa yritysvastuun toteuttamista ja yritysten viestintää. Global Reporting Initiativen uusimman yritysvastuuraportoinnin ohjeisto, G4, nostaa sidosryhmädialogin aiempaa suurempaan rooliin yritysvastuun olennaisten asioiden määrittelyssä. Onko vuoropuhelusta tullut arvo sinänsä? Jotakin, mitä itseään kunnioittavan, modernin yrityksen pitää toteuttaa tavalla tai toisella?
Mielestäni avoimuus on arvo sinänsä. Sidosryhmävuoropuhelu sen sijaan on ennen kaikkea väline. Ei sitä kannata käydä vain keskustelemisen ilosta. Mitä monipuolisempaa, säännöllisempää ja syvempää, sitä enemmän se kuitenkin vaatii resursseja. Ehkä siksi moni yritys hyödyntääkin verkkopohjaisia palveluja ja kyselyjä sidosryhmien näkemysten kartoittamisessa. Mutta joskus muutaman avainasiakkaan syvällinen haastattelu tai kansalaisjärjestöjen kanssa käyty henkilökohtainen keskustelu voi avata mieliä enemmän.
Yritys ei kuitenkaan saa vuoropuhelusta irti parhaita mahdollisia hyötyjä, ellei sen johto ole tiedostanut ja tunnistanut, miten merkityksellistä on antautua dialogille erilaisia arvoja omaavien henkilöiden ja ryhmien kanssa. Ravistella ja tulla ravistelluksi.
Kirjoittaja Sari Kuvaja on yritysvastuun ja viestinnän asiantuntija.