Näkökulma

Suomessa pohditaan, mitä tehdä tekstiileille ja vaatteille, joita ei enää käytetä. EU myös pohtii asiaa, kun se aloittaa jätelainsäädännön uudelleen arvioinnin ensi vuoden aikana ja tekstiilijäte noussee jälleen keskiöön.

Mutta miksi puhumme jätteestä. Voisiko vaatteet käyttää vielä uudelleen tai edes niiden materiaalin?

Lainsäätäjän kiinnostuksen kohteena on tehokkaan keruujärjestelmän luominen. Keruuta ennen tulisi kuitenkin tietää, miten tekstiilikuitujätettä voi hyödyntää kestävästi ja vieläpä kannattavasti, sillä vasta  kannattavuus tekee toiminnasta myös kestävää.

Asia kiinnostanee vaateostajaa, sillä kuluttaja maksaisi vaatehinnoissa erilliskeräyksen kustannukset. Vaateostaja on erittäin hintaherkkä. Kovin korkeaa hintaa ei kuluttaja kierrätyksestä ole valmis maksamaan.

Tekstiilijätteen ja sen raaka-aineen, kuitujen, hyötykäyttö on moniongelmainen asia. Eri tekstiilikuitujen uudelleen käytettävyys on hyvin erilainen ja sekoitteina vielä ongelmallisempi. On sanottu, että puuvillan ja polyesterin kierrätys on yhtä lähellä toisiaan kuin paistinpannun ja limsapullon.

Runsaan kahden vuoden päästä kaatopaikoille ei tekstiilijätettä enää saa viedä. Onko tekstiilijätteelle muuta käyttöä kuin poltto energiaksi muun jätteen mukana?  Energian talteenotto eli poltto houkuttaa, sillä vaatekilo poltettuna antaa enemmän energiaa kuin kilo halkoja!

Jotkut yritykset tekevät  tekstiili- ja kuitujätteestä kannattavaa liiketoimintaa.

Jotta tekstiilijätettä kannattaisi tai olisi ylipäätään järkevää kerätä erikseen, tulisi kuitenkin lähes koko tekstiilijäte voida hyödyntää.

Menetelmiä tekstiilijätteen hyödyntämiselle jatkuvasti kehitetään. Tekokuitujen uudelleen sulakehräämisessä on omat ongelmansa kuten myös luonnonkuitujen mekaanisessa kierrätettävyydessäkin.  Suuressa mittakaavassa kierrätystekstiilikuidun laatu ja hinta ovat useimmiten epärealistisia ja ympäristövaikutukset uusiokuituja suuremmat. Usein kierrätys  ja kuitujen talteenotto on mahdotonta.

Tekstiilijätteen hyödyntämisen tulee perustua kustannuste

hokkaimpaan tapaan ja ehdottomasti olla kokonaisuudessa markkinaehtoista. Miksi kuluttajalla maksatettaisiin jotain sellaista, josta olisi ympäristöllekin vain haittaa? Miksi kerätä kasvava tekstiilijätevuori, jota ei voitaisi hyödyntää?

Öljyn hinnan nousun, Aasian oman vaatekysynnän kasvun ja kuituhintojen nousun uskotaan lisäävän tekstiilijätteen kysyntää raaka-aineeksi. Odotusaikana vaatteet lämmittävät ensin käyttäjää ja sitten ne voidaan polttaa sekajätteen mukana lämmöksi.

Kirjoittaja Veli-Matti Kankaanpää on Tekstiili- ja Muotialat TMA:n toimitusjohtaja.

Tulosta

Jaa