Näkökulma on blogi, jossa eri organisaatioiden edustajat ottavat vuorollaan kantaa ajankohtaisiin aiheisiin. Uusi Näkökulma-kirjoitus julkaistaan noin kuukauden välein.
Kirjoituksia voi tarjota osoitteeseen viestinta@kesko.fi. Kirjoituksen enimmäispituus on 2000 merkkiä.
Kesän kaipuuseemme vastataan vuosi vuodelta yhä varhemmin tuontituotteilla. Keskimäärin ruoan hiilijalanjäljestä vain noin kymmenesosa syntyy kuljetuksista, mutta herkkien erikoistuotteiden, kuten helposti pilaantuvien marjojen kohdalla kuljetus nostaa hiiljalanjälkeä huomattavasti. Kuljetusta merkittävämmän osuuden ruoan hiilijalanjäljestä muodostaa alkutuotanto. Hollannissakaan eivät mansikat varhaiskeväällä kypsy avomaalla auringon alla vaan lämmitetyissä ja valaistuissa kasvihuoneissa. Energiaa kuluu kesää tehdessä.
Mutta vaikka hiilijalanjälki olisi sinulle samantekevä, mieti mitä voitat kiirehtimällä. Mitä ovat hollantilaiset mansikat verrattuna Suonenjoen yöttömän yön sokeroimiin mollukoihin tai mallorcalaiset varhaisperunat juhannukseksi nostettuun Timoon? Vetisiä korvikkeita.
Suuren hiilijalanjäljen ja mauttomien makuelämysten lisäksi hoppuilussa on se huono puoli, että unohdamme, mikä on parasta juuri nyt. Tällä hetkellä meneillään on kauniin ja kiehtovan kirpeän raparperin kausi. Raparperista riittää kokeiltavaa. Kiehauta siitä inkiväärin kanssa 10 minuutissa hilloke puuron seuraksi tai chilinen chutney suolaisten ruokien lisukkeeksi. Vaaleanpunainen mehu syntyy keittämättä yön yli hauduttamalla ja mehusta voit tehdä mielettömiä mojitoja (lisäksi tarvitset limettejä, ruokosokeria, mintunlehtiä, vaaleaa rommia ja kivennäisvettä). Näitä mojitoja nautiskellessa voi vaivatta odottaa heinäkuuhun, kun on mansikoiden ja mustikoiden aito kausi.
Outi Kuittinen on vähähiilisiin elämäntapoihin ja liiketoimintaan erikoistunut tutkija ajatushautomo Demos Helsingissä. Hän on yhdessä kolmen muun ruokaentusiastin kanssa kirjoittanut keitto- ja tietokirjan Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville (Teos 2011).