Yksi pienpoikastarkkailun kohteista on Hollolan Ylösjoki, jossa tierumpu vaihdettiin ja jokea kunnostettiin sekä koneellisesti että käsin elokuussa 2019. Tierummun vaihdon ja kunnostustöiden ansiosta taimenkanta pääsi vahvistumaan.
”Pienpoikastarkkailulla saamme tietoa taimenen lisääntymisen onnistumisesta. Teemme tarkkailua eteläisessä Suomessa nyt kesäkuun alussa, kun mätimunat ovat kuoriutuneet ja poikaset nousseet soraikoista”, kertoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Olli Sivonen.
Menetelmä sopii parhaiten pienempiin virtavesiin kuten puroihin. Tarkkailijat suuntaavat kohteelle hämärän aikaan ja etsivät poikasia rantavedestä lamppujen avulla. Pienpoikastarkkailussa voidaan havaita lohikalojen lisäksi esimerkiksi kivisimppuja ja kivennuoliaisia.
Hollolan Ylösjoella nähtiin pienpoikasia, jotka ovat pituudeltaan 3-5 cm. Näistä poikasista voi joessa kasvaa jopa 40-50 cm:n vonkaleita!
Tarkkailu voi antaa lisätietoa myös ongelmista taimenen lisääntymisessä ja elinkierrossa, jos poikasia ei edellisen syksyn kutuhavainnoista huolimatta näy.
Sivosen mukaan vähäiset havainnot eivät kuitenkaan kerro kaikkea.
“Poikaset voivat esimerkiksi olla muilla alueilla tai suojapaikoissa, jonne ihmissilmä ei näe.”
Myös pienpoikastarkkailuissa noudatetaan koronatilanteen vuoksi annettuja ohjeita. Tarkkailut tehdään pienellä porukalla turvaväleistä ja hyvästä hygieniasta huolehtien.
Keskon rakentamisen ja talotekniikan kaupan hankinta- ja vastuullisuusjohtaja Antti Auvinen ja tuotelinjajohtaja Jani Kakko iloitsivat siitä, että viime elokuussa tehty tierummun vaihto ja kunnostustyöt ovat tuoneet tuloksia. Vanhat tierummut estivät taimenien pääsyn kutemaan, mutta nyt havaittiin useita syntyneitä pienpoikasia purossa. Kuvassa oikealla WWF:n Olli Sivonen etsimässä merkkejä pienpoikasista.
Koronatilanteen salliessa talkoolaiset pääsevät kunnostustöihin syyskuusta lähtien. Kunnostuksia on tarkoitus järjestää ennen taimenen kudun alkamista esimerkiksi Turussa, Joutsassa, Perhossa ja Äänekoskella. Suunnitelmissa on tehdä myös sähkökoekalastuksia, joiden avulla saadaan tietoa kesänvanhojen lohikalojen tiheyksistä virtavesissä.
Lähes kaikki suomalaiset vaelluskalalajit, kuten lohi ja taimen, ovat uhanalaisia, sillä kalat eivät pääse virtavesissä olevien esteiden vuoksi nousemaan elin- ja lisääntymisalueilleen. Kalojen nousua ja kutua haittaavat esimerkiksi siltarummut ja vanhat myllypadot.
K-ryhmän ja WWF:n vuonna 2017 alkaneessa K-Kalapolut-yhteistyössä näitä esteitä on poistettu yhteisvoimin. Kausien 2017–2019 aikana on avattu yli 80 kilometriä uutta elin- ja kutuympäristöä vaelluskaloille, purettu 19 nousuestettä ja tehty yli 200 kutusoraikkoa. Talkoita on järjestetty yli 20 kohteessa ympäri Suomea.
Kesäkuun alussa palattiin myös K-Kalapolkujen ensimmäiselle kohteelle Ingarskilanjoelle, jossa kunnostustöitä tehtiin syksyllä 2017. Tuolloin talkoissa mukana ollut K-Market Lantiksen kauppias Monica Brunberg ja WWF:n Olli Sivonen totesivat taimenkannan nykytilan vaikuttavan hyvältä. Kuva: Juuso Lautiainen, WWF.
”Yhteistyö WWF:n kanssa on opettanut meille K-ryhmässä paljon uutta uhanalaisten lajien suojelun tärkeydestä. On hienoa päästä lapion varteen tekemään konkreettista työtä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi”, sanoo K-ryhmän vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo.
K-Kalapolut-yhteistyön aikana avataan nousuesteitä ja tehdään kutupaikkoja uhanalaisille vaelluskaloille yhdessä maa- ja vesialueiden omistajien, paikallisten K-kauppiaiden ja vapaaehtoisten kanssa. Tavoitteena on samalla lisätä tietoisuutta ja keskustelua Suomen uhanalaisista vaelluskalakannoista.
KYLLÄ
EI
