K:laisen silmin

Lähetä.

Yksi klikkaus ja siitä se lähti. Nimittäin minun tarinani siitä, kuinka mikä vain on mahdollista, kun uskoo siihen, että yhden ihmisen ajatuksilla voi oikeasti olla jotain merkitystä.

23. syyskuuta 2018 lähetin viestin Keskon johdolle ja vastuullisuuden parissa työskenteleville henkilöille ajatuksistani vastuullisuudesta ja kehitysideoistani, joita minulle oli syntynyt työskennellessäni kaupan kassalla K-Supermarketissa Lahdessa. Yksi ideoistani oli esimerkiksi kuittiuudistus, jossa kuitti tulostuisi vain, kun asiakas sen tahtoisi. Toivoin kovasti, että joku heistä ennättäisi lukea viestini.

Ja arvaatteko mitä?

Kaksikymmentä minuuttia kului ja sain vastauksen viestiini. Pari kuukautta kului, ja istuin Ruskeasuon toimitalossa huoneessa, josta oli melko mielettömät näkymät Helsingin kaduille. Juttelemassa vastuullisuudesta ja kaikesta aina maan ja taivaan väliltä. Viestini sattui juuri oikeaan aikaan, sillä K-ryhmän vastuullisuustyössä asiakkaat on nostettu entistä enemmän keskiöön. Kokemuksiani ja näkökulmiani kaupan arjessa arvostettiin, sillä juuri siellä näin päivittäin niitä ihmisiä, joiden vuoksi työtä koko K-ryhmässä tehdään. Nuorena kuluttajana osasin kertoa, mitkä aiheet ovat tärkeitä tuleville sukupolville ja millaisessa kaupassa me haluamme tulevaisuudessa asioida. Muutaman kuukauden kuluttua aloitin työni K-ryhmän vastuullisuustiimin kesäharjoittelijana.

Se, että viesteihini ja ajatuksiini tartuttiin, oli mieletöntä, enkä olisi osannut toivoa enempää. Vielä vähemmän osasin toivoa työtarjousta. "Eihän tämä ihan totta vie, voi olla enää mahdollista", mietin. Ei kenellekään mahdollisteta tällaista.

Mutta minulle mahdollistettiin.

Tätä blogia kirjoittaessani on heinäkuun puoliväli, viimeinen työpäiväni vastuullisuustiimin kesäharjoittelijana. Istun K-Kampuksen viidennen kerroksen pallotuolissa, katselen Kalasataman maisemia ja mietin, miten paljon tämä kaikki on elämääni antanut. Viimeisen viiden viikon harjoittelujakson aikana olen päässyt tekemään mielettömän hienoja juttuja ja oppinut enemmän kuin olisin koskaan osannut edes haaveilla. Olen saanut valtavan ainutlaatuista työkokemusta, josta on varmasti hyötyä, minne ikinä tieni johtaakaan. Lisäksi olen päässyt testaamaan uuden K-Kampuksen toiminnallisuutta ensimmäisten joukossa ja rakastunut siihen heti ensisilmäyksellä.

Mutta ennen kaikkea nämä viisi viikkoa ovat antaneet eväitä jokapäiväiseen elämääni. Minusta on kasvanut entistä vastuullisempi kuluttaja ja olen ymmärtänyt vastuullisten valintojen tärkeyden. Olen asunut ensimmäistä kertaa yksin, Helsingin Pitäjämäessä, nukkunut patjalla ja syönyt enimmäkseen riisinuudeleita ja ananasta. Koettanut sieltä suunnistaa ensin junalla Pasilaan ja sieltä pyöräillen Kalasatamaan. Mainio keksintö muuten nuo kaupunkipyörät. Pyörät, joita jokainen saa vuokrata käyttöönsä päiväksi. Kaikesta nerokkuudestaan huolimatta olen etsiskellyt kaupunkipyörää Kalasataman kaduilta – en nimittäin ollut tajunnut, ettei sitä saa jättää aivan mihin tahansa, vaan se täytyy palauttaa kaupunkipyöräasemalle.

Olen kokeillut ensimmäistä kertaa boulderointia ja kukkaseppeleen tekoa. Olen viettänyt ihania lounastaukohetkiä ja keppijumppaillut kesken työpäivän. Osallistunut K-ryhmän Pride-viikon suunnitteluun ja tehnyt erilaisia vastuullisuusselvityksiä.  Olen tekemäni puuvillaselvityksen jälkeen itkenyt kotona maailman julmuutta ja meidän ihmisten piittaamatonta kulutuskäyttäytymistä.

Olen oppinut käyttämään Exceliä kuin mikäkin mestari konsanaan. Olen stressannut siitä, täytyykö toimistotyöhön pukeutua mustiin suoriin housuihin sekä bleiseriin, ja tajunnut heti ensimmäisten päivien kuluessa, että täällä saa oikeasti pukeutua juuri niin kuin itse parhaaksi näkee. Palauttanut 180 euron epämukavat, mustat suorat housut takaisin liikkeeseen ja oivaltanut, etten tarvitse niitä, jotta voin hoitaa työni kunnolla. Olen uskaltanut olla oma itseni, mennä epämukavuusalueelle, ihmetellä, oppia ja oivaltaa. Viimeisenä, muttei totta totisesti vähäisimpänä, olen tutustunut aivan älyttömän ihaniin ja inspiroiviin ihmisiin, joiden kanssa saan toivottavasti olla yhteydessä vielä jatkossa.

Nämä viikot ovat olleet yksiä elämäni ainutlaatuisimpia viikkoja, ja ne ovat antaneet minulle enemmän kuin varmasti itsekään tajuan. Matkani jatkuu tästä kohti uusia seikkailuja. Loppukesäksi lähden matkustelemaan ja syksyllä aloitan psykologian opinnot Turun yliopistossa. Saa nähdä, mitä se polku tielleni tuo. Toivottavasti yhtä valloittavia ja ainutlaatuisia hetkiä!

Mutta se itsestäni ja minun tarinastani. Haluan tähän loppuun vielä kiittää jokaista, jonka kanssa olen saanut kunnian työskennellä. Nauttikaa K-Kampuksesta ja ottakaa siitä kaikki ilo irti. Minun tulee sitä ja tätä kaikkea ikävä.

Sinulle lukija, olit sinä missä tahansa: Anna elämälle mahdollisuus. Tartu tilaisuuksiin - niihinkin, jotka eivät välttämättä ensin edes tilaisuuksilta näytä. Mene kohti sitä pelottavaa ja jännittävää. Usko itseesi ja siihen, että juuri sinun ajatuksillasi, panostuksellasi ja persoonallasi, on jossain tässä maailmassa tilaa ja paikka. Sinun, ei kenenkään toisen. Uskomattomia asioita voi tapahtua, mutta ensin niille täytyy antaa mahdollisuus.

Älä seuraa polkua,
kulje sen sijaan siellä, missä ei ole mitään tietä,
ja jätä jälkesi.
– Ralph Wado Emerson

Halauksin,
Maria Haataja

Kerrotaan, että mentoroinnin juuret juontuvat Kreikan mytologiasta. Ithakan kuningas Odysseus pyysi ennen sotaan lähtöään ystäväänsä Mentoria huolehtimaan pojastaan Telemakhoksesta. Mentor kasvatti, opetti ja neuvoi poikaa useiden vuosien ajan. Nykyisin mentoroinnilla tarkoitetaankin menetelmää, jossa osaava asiantuntija neuvoo, tukee ja edistää kahdenkeskisessä vuorovaikutussuhteessa kehityshaluista mutta kokemattomampaa henkilöä työssä tai opiskelussa. Meillä K-ryhmässä kokeneemman työntekijän on mahdollista siirtää osaamistaan eteenpäin mentorointiohjelmassa, johon kaikki halukkaat voivat hakea mukaan vuosittain. Lisäksi jokaiselle K-traineelle nimetään aina henkilökohtainen mentori, joka tukee ja neuvoo uran alussa. 

Kun minua pyydettiin K-traineen mentoriksi keväällä 2017, mietin onko minulla aidosti hyödyllistä annettavaa mentorina. En niinkään miettinyt omaa ajankäyttöäni, sillä olin varma, että tulisin itsekin saamaan mentoroinnista uusia näkökulmia. Mentorointi alkoikin tuolloin ensimmäisen mentoroitavani kanssa todella luontevasti.  Oli mahtavaa tavata avoin, iloinen ja roolistaan innostunut K-trainee - persooninakin taisimme olla aika hyvä ”match”.

Mentorointisuhde perustuu ehdottomasti avoimuuteen, molemminpuoliseen luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen. Mentorointisuhteessamme avoimuuden kautta syntynyt luottamus sai aikaan sen, että keskustelumme ovat olleet hyvin rentoja, rehellisiä ja olemme pystyneet kumpikin olemaan omina itsenämme ilman turhaa jännitystä. Olemme käsitelleet syvällisesti hieman haastaviakin aiheita, kuten itsensä johtamista, omia vahvuuksia ja kehittämiskohteita, viestintätapoja sekä mahdollisia pelkoja ja ”sisäisiä jarruja”. Olen pyrkinyt mentorina tuomaan valittuihin keskustelunaiheisiin omaa kokemustani esimerkein ja välillä haastanutkin mentoroitavaa.

Kysymykset, joita mentoroitavalle tulee esitettyä, aktivoivat myös itseäni pohtimaan aihealueita uudelleen ja erilaisesta näkökulmasta. Näin omakin ajatteluni kasvaa terveellä tavalla koko ajan. Tärkeintä kuitenkin on, että mentoroitavani saa minulta paljon positiivista palautetta ja boostia, sillä on suurin vaikutus hänen kehittymiseensä. Tavoitteeni mentorina on ollut tukeminen uran alkumetreillä ja sen seuraavissa stepeissä, luoda varmuutta tarttua uuteen sekä toisaalta vähän jarruttaakin, jos lentokorkeus ei ole ollut realistinen. Parasta palautetta itselleni onkin kun mentoroitavani on kokenut saavansa tapaamisistamme tukea ja konkreettista hyötyä omalla K-työurallaan.

Minusta on ollut kiehtovaa, että mentoroitavani työskentelee eri yksikössä ja hänen substanssiosaamisensa on täysin erilaista kuin itselläni. Kiitos mentoroitavani, olen alkanut pikkuhiljaa kasvattamaan omaa tietouttani muun muassa tekoälystä ja palvelumuotoilusta! Mentoroinnin hyötyjä itselleni ovatkin olleet oman ajattelutapani kasvaminen uusien, tuoreiden näkökulmien kautta sekä ihan konkreettinen osaamisen kehittyminen myös omia työtehtäviäni ajatellen. Ja bonuksena toki meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä! Suosittelenkin mentoriksi ryhtymistä kaikille, joille tarjoutuu siihen mahdollisuus.

Arvostan mahdollisuutta päästä jatkamaan mentorointiuraani myös tämän vuoden K-traineen kanssa. Tapasimme juuri ensi kertaa ja odotan jo innolla kaikkia tulevia keskustelujamme. Toivottavasti myös tässä mentorointisuhteessa pystyn antamaan tukea ja positiivista sparrausta siten että mentoroitavan toiveet täyttyvät. Olen aivan varma, että tälläkin kertaa kerrytän myös itse uutta osaamista. Vaikka muinaisessa mentoroinnin syntytarinassa ei taideta sitä kertoakaan, uskon että myös Kreikassa silloin kauan sitten Mentor oppi ystävänsä pojalta paljon. Ja varmasti myös Mentor koki aikoinaan onnistumisen ja ilon tunteita nähdessään pojan kehittyvän.