Kukapa meistä ei olisi joskus työskennellyt kaupassa – pääministeriä myöten. Yli viidesosa alle 25-vuotiaista työssäkäyvistä nuorista työskentelee kaupan alalla tälläkin hetkellä. Myös K-ryhmä työllistää tänä vuonna jälleen 43 000 työntekijänsä lisäksi noin 5000 kesätyöntekijää, joista monelle työpaikka on elämän ensimmäinen. Kokonaisuutena kaupan ala työllistää Suomessa 300 000 ammattilaista.
Osa nuorista saa kesän kuluessa kipinän kaupan alalle, osa hakeutuu muille aloille, mutta työelämän perustaidot on siihen mennessä jo kaupan käytävillä opittu. Tiimityö, asiakaspalveluasenne ja taito kohdata erilaisia ihmisiä ovat vain muutamia niistä kaupan työssä omaksuttavista universaaleista taidoista, jotka kantavat elämässä pitkälle.
Jatkuvassa muutoksessa oleva kaupan työ voi olla hektistä, eikä asiakkaiden kysymyksiin ja ongelmiin ole aina olemassa valmiita ratkaisuja. Kauppojen jatkuvasti kasvava palvelutarjonta tekee työstä monipuolista, ja rahan käsittely, ikärajavalvonta ja ylipäätään kaupan työn yhteiskunnallinen merkitys tarkoittavat sitä, että työssä on mahdollista päästä kantamaan vastuuta jo nuorena.
Työkokemus kaupasta yhdistää myös monia muille aloille hakeutuneita suomalaisia. Kaupan käytäviltä työuransa ovat aloittaneet muun muassa Sitran yliasiamies Jyrki Katainen, K-ryhmän päivittäistavarakaupan toimialajohtaja Ari Akseli sekä trap-ampuja ja olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummela, joiden mietteitä kokemuksistaan voi lukea alta.
Jyrki Katainen, kuva: Miikka Pirinen, Sitra
”Alle 18-vuotiaana tuntui vähän hassulta antaa ruokavinkkejä asiakkaille. Muistan hyvin tapauksen, kun muuan perhe halusi syödä jouluaattona jotakin muuta kuin kinkkua. Ehdotin, että miten olisi kokonaisena paistettu marinoitu sonnin sisäfile. He innostuivat ja pyysivät minua marinoimaan fileen. Jouluaattona mietin, että mitäköhän siitäkin tuli, mutta onneksi palaute tapaninpäivänä oli hyvää. Ruokakauppa-ajoilta minua muistuttaa yhä myös tasainen peukalonpääni, josta siivosin makkaransiivutuskoneella pienen palan pois.
Olin yläkouluikäinen aloittaessani K-kauppa Vuorelan Valinnassa. Tein pitkään kesätöitä ja viikonlopputöitä hyllyjä täytellen ja varastoa selvitellen. Kaupassa oli yhdistetty liha-, juusto- ja leipätiski, ja pääsin sinne hommiin. Kokeilin myös kassaa, mutta tykkäsin lihatiskihommista eniten. Työ oli mielekästä, koska olin kiinnostunut ruoanlaitosta jo nuorena.
Jossakin vaiheessa mietin, että olisi kiva nähdä vähän isompaakin kauppaa, ja sain kesätyötarjoukset kolmesta K-kaupasta. Olin tosi otettu siitä, että sana K-ryhmän sisällä oli kiirinyt. Päädyin töihin Siilinjärven kirkonkylälle Siilintorin K-Supermarketiin. Kauppoihin tuli siihen aikaan vielä jonkin verran ruhoja, ja opin lihamestareilta niiden paloittelun. Kauppiaat ja lihamestarit luottivat minuun niin paljon, että sain laittaa lihatiskin myyntikuntoon aamuisin. Siinä sai käyttää luovuutta ja miettiä, mitä tänään myytäisiin.
Kauppa oli ensimmäinen kosketukseni oikeaan työntekoon. Opin kaupan toimintalogiikan ja sen, miten asiakkaita palvellaan. Nuorelle ihmiselle oli arvokasta päästä tekemään samankaltaista työtä kuin aikuiset kollegani. Kokeneiden työkaverien kanssa oppi paljon työhön liittyvää asiaa, mutta samalla myös elämää.
Verrattain nuorena saadut kokemukset työnteosta ovat vaikuttaneet itseluottamukseen ja siihen, että näkee pärjäävänsä ja pystyvänsä kehittymään. Positiivinen asiakaspalaute oli aina todella kannustavaa. Sain kaupassa myös mahdollisuuden nähdä, miten talous ja markkinatalous toimivat. Työssä kun piti miettiä, miten myyntityötä voi tehdä niin, että asiakkaan toiveet täyttyvät, ja viivankin alle jäisi jotain.
Harkitsin vahvasti myös K-kauppiaan uraa. Siilintorin kauppiaspariskuntaa pidin esikuvanani: he olivat molemmat kauppatieteiden maistereita, ja ajattelin hakevani itsekin opiskelemaan kauppatieteitä ja sitten K-kauppiasuralle. Toisena vaihtoehtona pyörittelin lihakaupan perustamista – ukkini oli vuosikymmenten ajan lihakauppias ja perusti myös teurastamon Kuopioon. En kuitenkaan päässyt ensiyrittämällä kauppakorkeakouluun, ja hakeuduin sittemmin Tampereen yliopistoon opiskelemaan valtio-oppia.
Kun menin ensimmäistä kertaa mukaan kunnallisvaaleihin, vaalitoreilla kyseltiin usein, että ’sinäkö olet se kaupan poika’. Asuin Vuorelan kylässä, joka on 15 kilometriä Siilinjärven kirkonkylältä Kuopioon päin. Kun siirryin Vuorelasta töihin Siilintorille, kirkonkylänkin ihmiset alkoivat tuntea minut ’kaupan poikana’. Sain vaaleissa ihan mukavasti ääniä, eivätkä ne kaikki olleet kavereiltani. Ääniä tuli paljon varmasti myös asiakkailta.
Minulle on kertynyt mukavia kauppatuttuja ja hyviä kontakteja ammattitaitoisista myyjistä, jotka arvostavat ruokaa ja hankkivat tiskiin jotakin vähän spesiaalimpaakin. Rupattelen edelleen kaupassa käydessäni usein lihatiskillä myyjien kanssa: annan palautetta ja kyselen, olisiko jotakin saatavilla. Se tuntuu kivalta ja luontevalta.”
Jyrki Katainen on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran yliasiamies sekä entinen Euroopan unionin komissaari, Suomen pääministeri ja kansanedustaja. Katainen työskenteli nuorena K-kauppa Vuorelan Valinnassa ja Siilintorin K-Supermarketissa.
 |
Ari Akseli
”Ymmärsin, että kauppa on minun juttuni, kun onnistuin myymään kahden kuukauden varaston setäni veistämiä puukauhoja puolessa päivässä – olin kuusivuotias. Myöhemmin 15-vuotiaana menin töihin K-Rauta Maatalous Paavolaan Isojoella. Hoidin kaupalla monta kesää kassa- ja varastohommia ja varmaankin koska olin nuori, sain myös toimia atk-tukihenkilönä. Jatkoin osa-aikatöissä opiskellessani kauppaopistossa ja myöhemmin yliopistossa kauppatieteiden maisteriksi.
Valikoimissamme oli kaikkea mahdollista eläinten rehusta maansiirtokoneisiin ja rakennusmateriaaleista moottorisahan osiin. Kauppias esitteli kerran ylpeänä 60 000 nimikkeen valikoimaamme eräälle pohjalaisisännälle, joka vastasi kauppiaalle: ’Minkä tähden te sitten aina ilmoittelette juuri niistä tuotteista, joita teillä ei ole?’ Kohtaaminen opetti arvostamaan perusasioiden tärkeyttä. Asiakkaan toiveet pitää pystyä lunastamaan joka päivä.
Olen matkan varrella työskennellyt myös pankissa, Atrialla ostoasiamiehenä ja Helsingin yliopistossa maaseudun tutkimuksen parissa, mutta kaupan tempo vei mennessään. Valmistuttuani tulin töihin Keskoon ja työskentelin monissa K-Citymarketeissa osastopäällikkönä ja tavaratalojohtajana. Pääsin seuraamaan läheltä K-kauppiaiden työtä. Opin, miten hieno vahvuus meille K-ryhmässä se on, että kauppias voi itse tehdä päätöksiä ja nostaa rimaa aina korkeammalle.
Monet meistä on koulutettu työelämän perustaitoihin kaupassa, jossa myös näkee elämää laajemmin kuin uskoisi. Kun nuorempana vertailin työkokemuksia tehtaissa työskennelleiden kavereideni kanssa, kävi nopeasti ilmi, miten monipuolinen tehtäväkenttä kaupassa on. Opin sekoittamaan Tikkurilan maaleja, kokoamaan kaasugrillejä ja hoitamaan tilausjärjestelmiä. Myöhemmin työ on vienyt minut tiloille, leipomoihin ja makeistehtaisiin, seuraamaan pehmopaperin valmistusta ja tutustumaan turskan kalastukseen Norjassa.
Nykyisessä työssäni on valtavan tärkeää, että ymmärrän kaupan perusprosessit ja osaan puhua kaupan kieltä. Kaupassa oppii paljon sellaista hiljaista tietoa, mitä kauppakorkeakouluissa ei opeteta. Pidän tätä tuntumaa edelleen yllä keskustelemalla jatkuvasti K-kauppiaiden kanssa ja opettelemalla säännöllisesti uusia asioita heidän kaupoissaan: vastikään opettelin Kupittaan K-Citymarketissa sushin tekoa, kiersin kauppias Hannu Aaltosen mukana pienessä Transporterissa kuljettamassa asiakkaille verkkokauppatilauksia ja hoidin verkkokaupan keräilyä Teemu ja Ilari Tikkalan K-Supermarket Redissä.
Työt kaupassa opettivat uteliaaksi ja kannustivat itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Työskennellessäni Imatran K-Citymarketissa tuli kalaosastolle asiakas, joka selvästi osasi asiansa. Satunnaisena virvelöijänä päätin kysyä hänen mielipidettään kalatiskistämme. Kalamies rupesikin opastamaan meitä ja esittelemään meille kaloja tiskiltämme. Myyntityössä tärkeintä on kyky kartoittaa asiakkaan tarpeita. Ei ole mitään hävettävää kysyä asioista itseään viisaammilta: se on taito, jonka merkitystä ei voi ylikorostaa. Opin kalamieheltä paljon, ja hän poistui kaupasta myytyään esittelemänsä kalat lopulta itse itsellensä.”
Ari Akseli on K-ryhmän päivittäistavarakaupan toimialajohtaja. Akseli aloitti työuransa 15-vuotiaana kesätöissä K-Rauta Maatalous Paavolassa Isojoella. Valmistuttuaan kauppatieteiden maisteriksi Akseli on työskennellyt eri K-Citymarketeissa muun muassa osastopäällikkönä ja tavaratalojohtajana, ja sittemmin K-Citymarket Oy:n toimitusjohtajana, K-ryhmän päivittäistavarakaupan Tavarakauppa-yksikön johtajana ja vuodesta 2017 lähtien päivittäistavarakaupan toimialajohtajana.
Satu Mäkelä-Nummela, kuva: Lassi Palo, Ampumaurheiluliitto
”Enoni vaimo oli Tuuliharjan Nesteellä töissä, ja yläkoulussa hakeuduin itsekin liikenneasemalle kesätöihin. Ensimmäisenä kesänä keräilin tarjottimia ja seuraavana pyöritin jäätelöpalloja. Ilmeisesti jätin positiivisen vaikutelman, kun minua pyydettiin aina palaamaan töihin seuraavaksi kesäksi. Opiskelin ja valmistuin 1990-luvun alussa lastenhoitajaksi ja olin jonkinlaisen pätkän myös päiväkodissa. Palasin kuitenkin aina Tuuliharjaan ja jäin sille tielle lopulta vuoteen 2008 asti.
Ammunnassa yli 70 % on kiinni pääkopasta ja mielenhallinnasta. Työssä piti samalla tavalla osata säilyttää maltti, eikä heittäytyä koskaan tilanteen vietäväksi. Osa asiakkaista oli iloisella mielellä ja joillakin taas oli mennyt kaikki metsään. Ratkaisuja asiakkaan ongelmiin, oli kyse sitten rakkaan kalaleivän puuttumisesta tiskistä tai jostakin muusta, täytyi miettiä ja luovia rauhassa. Opinkin nopeasti asettumaan asiakkaan asemaan ja olemaan aina hengessä mukana.
Työssä pääsi monenlaisiin tilanteisiin, ja joka tilanteesta oppi jotain. Tein laajasti kaikenlaisia kahvilatyöntekijän hommia, ja kokin työtäkin näki sivusta sen verran, että pihvin paistaminen sujuu edelleen hyvin. Tuuliharjassa liikkui kesäisin paljon turisteja, ja se tarjosi hyvän pohjan ylläpitää kielitaitoani. Vaikka en itse ole koskaan ollut kieli-ihminen, olen joutunut käyttämään paljon kieliä kiertäessäni maailmaa urheilun parissa.
Yhdistän edelleen ansiotyön, urheilemisen ja kotityöt. Metsästys ja musiikkiharrastus ovat hiukan jääneet, kun vuorokauden 24 tuntia eivät tunnu oikein riittävän. Tällä hetkellä valmistaudun Tokion olympialaisiin. Tammikuun alussa olin Kanarialla leirillä: en ole ikinä lomaillut, vaan ase on ollut aina kaverina. Kevät menee ulkomailla reissatessa ja harjoitellessa, ja kesällä on edessä kisareissuja. Elokuussa pitää olla tikissä, kun tosikoitokset alkavat.
Kun voitin vuonna 2008 olympiakultaa, lehdessä oli kuva jossa työkaverini katselivat kisaa yhdessä Tuuliharjassa. Jouduin olympialaisten jälkeen jättämään useita työvuoroja välistä, kun haastatteluja tulvi ovista ja ikkunoista – siinä meni ainakin pari viikkoa, ennen kuin pääsin taas nauttimaan töistä. Sain voiton jälkeen vastailla paljon myös asiakkaiden kysymyksiin. Tuuliharja on läpikulkupaikka, ja vakioasiakkaat tietysti tiesivät, mitä teen työn ohella. Asiakkaiden kanssa työssä tuli tutuksi ja vielä nykyisessäkin työssäni vuosien jälkeen kohtaan usein tuttuja Tuuliharjasta.”
Satu Mäkelä-Nummela on trap-ampuja ja olympiavoittaja Pekingistä 2008. Tokion olympialaisiin valmistautuva Mäkelä-Nummela valittiin vuoden 2019 päätteeksi jo neljännen kerran Suomen vuoden ampuma-urheilijaksi. Neste K Tuuliharjassa Orimattilassa Mäkelä-Nummela työskenteli vuosina 1985–2008.
KYLLÄ
EI
