Näkökulma

Lähden kauppaan. En näe senttiäkään eteeni, mutta se ei tässä paljoakaan haittaa – valkoinen keppi vain eteisen nurkasta ja menoksi!

Tuuli tempoo tyhjää punaista Mari-kassiani ja pistää viimeiset kuivuneet vaahteranlehdet rahisemaan katua pitkin. Pengerkatu on hiljainen. Kello on tulossa seitsemän. Tiedän, että on pimeä. Sillä ei ole minulle merkitystä, selviydyn päivänvalossa ja yön pimeydessä yhtä hyvin.

Viidennen linjan katutöiden melu ylittää autojen äänet, ja päiväsaikaan on vaarallista ylittää katu yksin. Nyt työpäivä on päättynyt ja työkoneet vaienneet. Reilun 10 minuutin matka sujuu joutuisasti. Käännyn Hämeentielle, tästä n. 35 askelparin päässä on ruokakauppani. Ei ole tarpeen laskea, koska ennen pitkää keppini osuu kaupan mainosständeihin, ne ovat minulle kaupan nimikyltti! Perillä ollaan. Me näkövammaiset vastustamme ständejä, mutta joka säännöstä on merkittäviä henkilökohtaisia poikkeuksia!

Kauppaan tultuani seisahdun kohta ovien jälkeen. En lähde hyllyjen väliin muiden asiakkaiden tavoin, vaan tästä alkaa otsikossa mainitsemani ”mitä mainioin palvelu”! Ensin kassa huomaa minut, ilmoittaa eteenpäin, ja hetken odottelun jälkeen tulee avuksi joku henkilökuntaan kuuluva – tänään se onkin Hanna, joka tervehtii iloisesti ja kysyy, otetaanko kärry. Kyllä, kassi kärryyn! Hän kulkee vetäen kärryä, minä takalaidasta kiinni pitäen. Ostoslista on päässäni. Kierrellessämme hän kertoo tarjouksista ja mainitsee valitsemieni tuotteiden parasta ennen -päiväykset. Ostan kotimaista, joskaan periaatteeni ei ole jyrkkä. Tuoretuotteista haluan tietää alkuperämaan. Hän kertoo myös uutuuksista. Usein ostankin jonkin itselleni tuntemattoman tuotteen kokeillakseni. Kaipaan erikoisviikkoja, jolloin olisi esim. ranskalaisia tuotteita, tai vaikka sveitsiläisten suklaiden päivät.

Kassalla nostelemme tavarat hihnalle, ja Hanna ryhtyy pakkaamaan samalla, kun minä maksan – hyödynnän plussat ja useimmiten kortin lähimaksutoiminto riittää. Saan tarvittaessa hoidettua samalla myös minulle saapuneiden pakettien noudon. Hanna on pakannut tavarat kassiini, johon ne hädin tuskin mahtuvat, ja ulko-ovella kiittelen häntä. Hän huutelee ”Nähdään taas!” ja minä: ”Nähdään!”

Joka kerta lähden kaupasta kiitollisena ja hyväntuulisena. Itsekseni en kerta kaikkiaan pystyisi suoriutumaan ruokaostoksista modernissa suurehkossa valintamyymälässä. Minulta kysytään, miksen tilaa ruokia netin kautta ovelleni. En halua, haluan lähteä kauppaan omia aikojani pyytämättä ketään avukseni ja varaamatta avustajalle sopivaa aikaa. Haluan kulkea kadulla muina miehinä. Se, että kaupassani näkövammaisella on mahdollisuus saada henkilökohtaista apua, että henkilökuntaa on koulutettu siihen, että he kaikki menettelevät samalla ammattimaisella tavalla, on kaltaiseni asiakkaan kannalta aivan suurenmoista! Olen kuullut, että näin tehdään jo joissakin muissakin kaupoissa, ja se on hienoa!

Viidennen linjan jyrkässä ylämäessä sadattelen mielessäni kassin painoa! Kuitenkin Kallio on helppo ja ihana asuinpaikka sokealle juuri tämän pinnanmuodostuksensa takia. Asuin täällä jo opiskeluaikoinani näkevänä. Työelämä vei muualle, mutta sokeuduttuani palasin takaisin. Nyt silloinen hyvä näkömuistini on suuri apu. Joku huikkaa nimeni. Toisella puolella katua talomme A-rapun Taina on ulkoiluttamassa Bella-koiraansa. Vaihdamme muutaman sanan. Äkkiä alkaakin sataa. Ohikulkija kiristää vauhtinsa juoksuksi. Kuuntelen hänen tiheiden askeltensa loittonemista ja ajattelen, että voidakseen juosta täytyy nähdä. Jatkan matkaa omaan tahtiini.

Eija-Liisa Markkula
Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja ja K-Market Kallion asiakas

Näkövammaiset asiakkaat on huomioitu jo vuosien ajan erityisellä tavalla K-Market Kalliossa Helsingissä. Lue lisää kaupan toimintatavasta ja katso video

Tulosta

Jaa