Näkökulma

Vastuu sanana tuntuu olevan trendikäs käsite ja asia, joka tulee esiin niin kahvipöytäkeskusteluissa, johtoryhmissä kuin politiikassakin. Penätään ihmisten omaa vastuuta, kun puhutaan työssä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä. Alleviivataan vastuun merkitystä, kun halutaan asioiden etenevän työpaikalla tai jalkautetaan muutoksia. Korostetaan vastuunottoa, kun ruoskitaan entistä suurempaan tehokkuuteen ja entistä parempiin suorituksiin. Todetaan kuitenkin vastuun painavan ja vaativan kantamista.

Aikaisemmin vastuu oli asiana sellainen itsestäänselvyys, ettei sitä juuri tarvinnut avata eikä määrittää. Sen vuoksi koen hyväksi, että asiasta puhutaan. Mutta samalla kun puhutaan, tulisi ymmärtää asioita laajemmin, huomata vastuun sidonnaisuus muihin asioihin. Vastuuta ei voi nimittäin antaa, vastuu tulee ottaa ja se ei ole mahdollista ilman tiettyjä vapausasteita ja rohkeutta.

Uskon kuitenkin, että vastuullista käytöstä ja ajattelua voi mahdollistaa sekä harjoitella.  Voidaan rakentaa vastuunoton kulttuuri ja tehdä sellaiset olosuhteet, että vastuunotto mahdollisimman laajasti on mahdollista. Vastuunoton hyötyjen esiintuominen ja toisaalta vastuuttomasta käytöksestä ja välinpitämättömyydestä seuraavien ongelmien näkyväksi tekeminen on hyvä alku.

Mitä vastuu työssä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa työn sujuvuutta, työn mielekkyyttä ja ihmisyyttä. Sitä, ettei vain ajelehdi vaan tekee tietoisesti valintoja ajatellen seurauksia. Sitä, että ymmärtää yhteyksiä ja kerrannaisvaikutuksia. Sitä, että näkee oman toiminnan laajasti. Sitä, että asiantuntija kantaa tehtävävastuunsa lisäksi vastuuta omasta jaksamisestaan, työyhteisöstä ja yhteistyöstä. Sitä, että ymmärtää kultaisen keskitien merkityksen itselle ja osaa sitä soveltaa.

Toisaalta on tärkeä ymmärtää, että työ on aina suhteessa muiden työhön ja muiden osaamiseen ja jaksamiseen. Sillä mitä yritys tekee asiantuntijalla, joka ei välitä itsestään vaan uhraa itsensä vauhdin alttarilla? Tai sellaisella, joka ei osaa kertoa tekemisistään muille, oppia muilta tai noudattaa yhteisiä pelisääntöjä?

Uskon, että työntekijä, joka yrittää toimia vastuullisesti, on keskimäärin tyytyväisempi ja voi paremmin.  Sen vuoksi jokaisen kannattaa pyrkiä laajaan vastuunottoon omasta jaksamisestaan, työyhteisöstään ja työtehtävästään. Vastuuta kun ei voi ulkoistaa; samalla ulkoistaisi ihmisyyden, eikä se olisi järkevääkään, meillä kaikilla kun on loppujen lopuksi vastuu omasta hyvinvoinnistamme!

 

Katja Atsar toimii Ilmarisen työhyvinvoinnissa alueenaan pääkaupunkiseutu. Työkentässä on laajasti eri alojen yrityksiä, mukaan lukien Kesko ja K-Kauppiasliitto. Aikaisemmin Katja on toiminut mm. yritysvalmentajana sekä HR -tehtävissä isoissa kansainvälisissä yrityksissä