Näkökulma

Kun isoisäni piti Lopella kyläkauppaa 1950-luvulla, ei ollut asiakkailla eikä kauppiaallakaan kiire mihinkään. Kaikki olivat tuttuja toisilleen ja kaupanteon lomassa vaihdettiin paikkakunnan kuulumiset. Aukioloajat olivat joustavat: jos ovi oli lukossa, asiakkaat heittelivät kiviä yläkerran asunnon ikkunaan ja kauppias tuli avaamaan kaupan. Vaikka pyjama päällä.

Mikä on muuttunut 60 vuodessa? Lähikauppias tuntee edelleen asiakkaansa ja lähikauppa on edelleen paikka vaihtaa kuulumisia. Uusi teknologia on tuonut myös uusia paikkoja vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa, esimerkiksi Facebook-ryhmän kautta.

Tänä päivänä harva kauppias näyttäytyisi kaupassa pyjama päällään, mutta onneksi se on sallittua asiakkaille. Lähikaupassa voi pistäytyä vaikka aamutakissa papiljotit päässä hakemassa aamun lehdet ja croissantit.
Uskon, että aika moni asiakas haluaa lähikaupasta muutakin kuin tavaraa.

Kun joku henkilökunnasta on pitempään poissa, niin asiakkaat kaipaavat ja kyselevät häntä. Samoin me kaipaamme niitä asiakkaita, joita ei ole näkynyt muutamaan päivään. "Eihän vaan mitään ole sattunut, kun kunto oli heikentynyt viime käynnillä". Toisaalta se on surullista, jos kauppa on ainoa taho, jossa ihmistä kaivataan.

Se luottamus, mitä asiakkaat meille osoittavat jättämällä esimerkiksi kotiavaimensa kassalle odottamaan myöhemmin saapuvia vieraita, on ainutlaatuista. Luottamus menee henkilökohtaiselle tasolle ja on kunnia olla sen arvoinen.
Meidän kauppa on yksi pienimpiä K-kauppoja myymäläpinta-alaltaan, mutta valikoimiltaan ja palvelultaan enemmän kuin lähikauppa. Tavaran määrää tärkeämpi on se, että valikoima on rakennettu asiakkaiden toiveiden mukaan. Jos asiakas tarvitsee lumilapioita, niitä tilataan. Jos asiakas toivoo eläviä rapuja tai erikoiskahveja, niitä hankitaan.

Tänä päivänä kivien heittäminen kaupan ikkunoihin tuo ehkä paikalle virkavallan, mutta ei kauppiasta. Nykyisillä pitkillä aukioloajoilla kauppias ei voi olla koko ajan paikalla, vaan henkilökunta huolehtii suuresta osasta asiakaskontakteista. Lähikauppaan valikoituu usein sellainen henkilökunta, joka välittää aidosti asiakkaistaan.

Kaikenkokoisia kauppoja tarvitaan. Asiakkailla on valtaa päättää kaupan tulevaisuudesta äänestämällä jaloillaan tai autoillaan. Kulmakauppaan astuvat asiakkaat äänestävät lähikaupan säilymisen puolesta ja tekevät samalla joka kerta pienen ympäristöteon.

Kauppias Mikko ”Pikku-Mikko” Länsiluoto toimii kauppiaana K-extra Pietarissa Helsingin Ullanlinnassa. Kauppiasyrittäjyys on Länsiluotojen positiivinen sukuvika jo kolmannessa sukupolvessa.