K-kauppias-blogi

Kauppiasuralla on tullut nähtyä monta kaunista auringonnousua, öisiä moottoriteitä ja lumen tuiskuttamia teitä kellonaikoina, jolloin aurausautot eivät vielä kulje. Työmatkat kotoa kaupalle ajoittuvat usein sellaisiin kellonaikoihin että on ainoa autoilija liikenteessä kun muut vielä nukkuvat.

Itsenäisyyspäivä oli taas yksi niistä päivistä, kun muut kauppiaat ja koko kansa vielä nukkuivat kun me aloimme valmistelemaan kauppaa asiakkaita varten. Naapurin isäntä oli herännyt jo ennen meitä ja laittanut suomen lipun salkoon, aamu alkoi jo juhlavasti ja oli mukava päivittää kaupan facebookiin hyvät itsenäisyyspäivän toivotukset.

Joskus ajattelen, että onko aivan pakko joka ikinen juhlapyhä, juhannus ja joulu olla töissä, mutta vapaaehtoistahan se kauppiaallekin on. Kauppias saa valita itse työaikansa.

Hiljainen itsenäisyyspäivän aamu vaihtui riemukkaaksi kaupankäynniksi ja työntekijät tervehtivät toisiaan “onko täällä jo sirkus menossa”. Meidän kauppa on outo poikkeus muiden kauppojen joukossa kun kauppa käy hirmuisella sykkeellä muiden kauppojen ollessa kiinni. Luuloista huolimatta myös innokkaita työntekijöitä pyhäpäiviin löytyy aina. Ikuinen jokapäiväinen aukioloaika on kauppiaallekin raskasta. Tässä ammatissa vaaditaan sitä, että ystävät joutuvat kerta toisensa jälkeen kuuntelemaan selityksiä siitä, kun en vielä pääsekään lähtemään töistä tai joudun lähtemään kesken illanvieton töihin tai perumaan tapaamisia sen takia että taas töissä on joku pienimuotoinen katastrofi joka pitää ensin selvittää. Sosiaalisesti vireät kauppiaat varmaan jaksavat vielä pitkän työputken jälkeen tavata ystäviä vapaallakin, mutta jatkuva läsnäolo kaupalla ja oleminen aina tavoitettavissa tekee ainakin itselleni sen, että harvoin sitä mihinkään jaksaa juhlimaan lähteä, oli sitten vappu tai juhannus.

Ilolla katselen asiakasvirtaa pyhänäkin ja toivon, että myös jatkossa aina on niitä ihmisiä jotka haluavat juuri pyhäpäivänä ostaa vaikkapa kampasimpukoita tai vuohenmaitoa- näitä on tänäänkin kyselty ja asiakkaille kärryihin löydetty. Hienoa on, että ihmisillä on ihan oikeat ostoslistat kymmenien tuotteiden kera ja he luottavat siihen että meiltä ne tuotteet löytyvät. Ja löytyväthän ne kun ollaan jo pari viikkoa tähän taas valmistauduttu. Ymmärrän, että jotkut ovat kovasti vastaan näitä ikuisia aukioloaikoja, mutta mistä nämä sadat ihmiset tänäänkään ruokansa hakisivat jos eivät meiltä!

Nyt kun vihdoin on saatu viimeisetkin joulumakeiset kaupalle, on jo aika päätellä, montako yllätysmunaa pääsiäispupu tänä vuonna antaa ahkerille virpojille. Ennakkotilaukset sesonkeja varten annetaan tavarantoimittajille siis hyvissä ajoin ennen kuin aihe tuntuu millään tavalla ajankohtaiselta. Tästä syystä osa himoituista herkuista loppuu aivan liian aikaisin ja toisia tuotteita myydään alennuksella sesongin jo loputtua ajat sitten. Ennustajaksi kun on vaikea ryhtyä kylmiltään.

Meille oman haasteen tuotteita ja niiden määrää miettiessä aiheuttaa naapurista elokuussa kiinni mennyt k-market. Asiakasmäärät ovat kasvaneet ja on vain arvailujen varassa millaisia herkkuja uudet asiakkaat kaipaisivat pääsiäispyhien aikaan. Meidän asiakkaat ovat kyllä hyvin oppineet, että K-kaupasta saa hyvää palvelua ja tuovat toiveensa henkilökunnan ja kauppiaiden tietoon aktiivisesti. Luulen silti, ettei yhdelläkään asiakkaalla ole vielä mielessä höyhenet ja narsissit, kun lumikaan ei ole vielä satanut maahan.

Tänäkin vuonna turvaudutaan edellisen vuoden kuvioihin ja lisätään hieman tilausmääriä, jotta riittäisi uusillekin kävijöille. Päälle vielä ripaus uutuuksia ja kauppiaan (lasten) omia toiveita pääsiäisherkuista ja vot, tilaukset on valmiina. Voi rauhassa joulun jälkeen odotella terveisiä kyöpelinvuorelta.

Kalenterit ja muutkin ihanat jouluntuoksuiset herkut ovat täyttäneet myymälän massapaikat ja hyllypäädyt. Ennakot suurimman osan tuotteiden tilaamisesta on tehty jo kesähelteillä, jolloin ei ollut vielä ripaustakaan jouluntuntua ilmassa. Nyt lisääntyvät jouluvalot tuovat vähän valon rippeitä tähän synkkään ja sateiseen (alku talven) syysilmaan.
Joka vuosi uutisoidaan siitä harmista, jonka “aina vain aikaistuva”- joulu aiheuttaa. Toisille kun oikea joulunaika on vain ja ainoastaan muutama päivä ennen ja jälkeen jouluaaton.
Kuitenkin joulutuotteiden tulo kauppaan on monelle odotettu ajankohta. Saa vain tämän vuodenajan makuherkkuja sekä arkeen että juhlaan, viemisiksi sopivissa suklaapakkauksissa on valikoimaa ja miksei voi jo etukäteen hankkia osan pukinkonttiin menevistä maistuvista lahjoistakin, ja välttää näin edes osan joulukiireistä.
Todellisuudessa hitusen aikaistettu aikataulu helpottaa myös kaupan arkea. Ainakin meillä, suklaamassan tulo aikataulutettiin keskikuukaudelle, jolloin on (ainakin on olevinaan) hieman rauhallisempaa. Näin esillepanolle on aikaa sekä tilaa enemmän. Suklaat myös otettiin ennen isänpäivää, jotta mahdollisimman moni isi pääsisi näistä herkuista jo nauttimaan :)
Ei meilläkään kaupassa vielä joululaulut soi, eikä kuuset nökötä vielä koristeina. Jouluvalotkin laitetaan ikkunaan vasta kaupungin joulunavauksen yhteydessä. Jouluihmisille annetaan kuitenkin mahdollisuus hössöttää ja nauttia tästä synkästä Lappeenrannasta piparin tuoksussa ja kynttilöiden valossa. Ilman, että kukaan sanoo heidän nauttivan liian aikaisin.

Maistuvaa joulunodotusta!

Vuonna 2010 Pirkka-lehti sai päässä kytemään ajatuksen alanvaihdosta. Takana oli apteekkimaailmaa yli 10 vuotta ja yli 10 eri toimipistettä. Yrittäjyys oli aina ollut se päämäärä johon tähtäsin. Kuitenkin oman apteekin saaminen alkoi näyttää epätodennäköisemmältä tai ainakin kaukaisemmalta haaveelta. CV:ssäni on työkokemusta kassavastaavana ruokakaupasta, joten päivittäistavaramaailma ei tuntunut mitenkään vieraalta vaihtoehdolta.

Ensimmäisen kerran jälkeen, kun otin yhteyttä rekrytointipäällikköön, on menty lujaa vauhtia eteenpäin. Pisimpään taisi mennä sopivan harjoittelukaupan löytämisessä, että minun harjoitteluni saatiin jonkin kaupan aikatauluihin sopivaksi. Reilussa vuodessa ensimmäisestä haastattelusta olin jo reservissä valmiina vastaanottamaan sopivan kohteen hoidettavakseni.

Toiveissa oli kauppa läheltä nykyistä kotia, koska meillä on jo 3 kauppiaan alkua kasvatettavana ja heitä ei olisi ollut mukava siirtää kauas tutuista ympyröistä. Valmistujaisjuhlien jälkeisenä aamuna meillä oli varattuna palautetapaaminen rekrypäällikön kanssa, jonka päätteeksi sain tarjouksen pienestä kaupasta Lappeenrannan keskustasta.

Vuosi on takana yrittäjyyttä. Ensimmäinen vuosi alkoi sopivasti vaimon äitiyslomalla ja kaupan aloittamisrutiinit piti ottaa omille harteille yksin. Toinen vuosi aloitettiin samoissa merkeissä, pidin itse 5 viikkoa isäkuukautta ja remontoin kotia leikin kotona pienen tyttären kanssa. Samalla vaimo hoiti kauppaa yksin henkilökunnan kanssa. Onneksemme meillä on kokenut ja todella osaava porukka, joiden kanssa kaupan arki sesonkeineen toimii jouhevasti.

Ensimmäisinä kuukausina aika meni hyllyjen välissä tilatessa tavaraa, laittaessa tuotteita tarvesuunnitteluun ja valikoimaa laajentaessa. Perhe- ja työelämän yhdistäminen tarkoitti viime syksynä sitä, että lasten harrastusten aikana isi istui kannetavan tietokoneen kanssa koripallokentän laidalla ja naputteli tuotteille tarvesuunnitteluarvoja. Kaikkien uutuustuotteiden, jotka olivat kauppiasvaihdoksen yhteydessä tippuneet pois tarvesuunnittelusta, viivakoodien etsiminen vei aikaa aika kauan. Nykyään meillä onkin tähän tuotetietojen ongintaan omat toimintatavat.

Vuosi on ollut hyvin antoisa, vaikkakin kiireinen. Kauppiaan tytär on ehtinyt hurmaamaan avajaiskahvituksessa ja 1-vuotis kahvituksessa asiakkaita vaaleilla kikkaroillaan ja kujeilevalla hymyllä. Isommat pojat ovat oppineet pullokoneen tyhjentämisen ja kaikki salareitit joita pitkin seikkailla kaupalla ollessaan. Ja myös käyttämään symppistä silloin kun haluavat jäätelöt palkkioksi pienistä puuhistaan.

K-yrittäjyys on vastannut hyvin odotuksia ja luottavaisin mielin jatketaan eteenpäin. On ehditty jo hyvin verkostoitumaan muiden omien alojensa yrittäjien kanssa tässä ympäristössä ja helpotettu ennestään omien asioiden sujuvuutta, kun tietää keneen ottaa yhteyttä erilaisissa pulma tilanteissa. Kokemusta kaupan arjen hallinnasta on nyt myös kaikissa taskuissa ja omaa toimintaa pääsee nyt kehittämään eteenpäin sekä omalla että henkilökunnan jatkokoulutuksilla.

Alkutalven terveisin T. Kylmä

Tulin aamulla töihin ja totesin jo ovelta jäätävän ilmapiirin työntekijöiden keskuudessa. Jos ilmapiiri töissä on jäätävä muutenkin kuin aamupakkasen takia, niin mitä tekee valmentava johtaja ensimmäiseksi? Ei, en ala hakemaan ratkaisua teorioista, miettimään Bionin ryhmädynamiikan perusteita tai Edgar H. Scheinin prosessijohtamista, vaan haen kupin kahvia ja tunnustelen. Tunnustelen, olen läsnä ja kuuntelen. Kun laitetaan tarpeeksi naisia samaan tilaan kahdeksaksi tunniksi vuorokaudessa, lähes kahdeksisadaksi päiväksi vuodessa, vuosikausiksi, joskus käy niin että ilmapiiristä tulee eräänä aamuna jäätävä. Onko kyseistä ilmiötä miesvaltaisilla työpaikoilla?

Kauppias on johtaja, joka päivittäisillä toimillaan luotsaa porukkaansa eteenpäin arjen haasteissa. Kauppias on kuitenkin myös eräänlainen terapeutti joka selvittää työntekijöiden keskinäisiä riitoja, kuuntelee murheita ja huolehtii siitä, että kaikkien ääni saataisiin kuuluville eikä vain sen joka huutaa kovimmin. Aikanaan kiinnostuin johtajuudesta juuri ryhmädynamiikan ja johtamisen psykologian takia. Mielenkiintoista on tuntea ihmisten defenssimekanismeja ja niitä ymmärtämällä tehdä työyhteisöstä toimivampi. Joku viisas on joskus sanonut, että johtajuus on ensisijaisesti luonteen asia, ei sen, mitä ihminen tietää tai osaa vaan mitä hän on. Naiskauppias on nainen myös johtajana ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa kun vielä johdettavana on naisia. Mies pystyy todennäköisesti ottamaan paremmin etäisyyttä tunneperäisiin asioihin kuin nainen, nainen taas näkee ja ymmärtää naisten ajattelutavan ja reaktiot herkemmin.

Muutamassa tunnissa jälkeen selviää, että tämän aamun jäätävän tunnelman aiheuttaja on luottamusmiesvaalit. Palvelualan ammattiyhdistys PAM:in vaalit järjestetään aina lokakuussa kahden vuoden välein ja nyt on taas aika valita työntekijöille edustaja. Työnantaja eli kauppias ei liity tähän sen enempään kuin toteamalla äänestysten jälkeen kuka on se henkilö jonka kanssa asioita viedään yhdessä kaupalla eteenpäin. Itse pidän luottamusmiestä tärkeänä linkkinä työntekijöiden ja työnantajan välissä juuri yhteishengen luojana ja työntekijöiden apuna työsuhdeasioissa. Luottamusmiesvaalien aiheuttamaan kitkaan työntekijöiden keskuudessa en aio puuttua tällä kertaa sen enempää vaan annan tilanteen ratketa itsestään. Jos tilanne jatkuisi, silloin on taas kauppiaan aika olla läsnä, kuunnella ja tunnustella- sekä puuttua.

Suoritamme inventaarion muutaman kuukauden välein, koska laskemalla kaikki kaupan tuotteet saamme selville vääristä toimintatavoista ja varkauksista johtuvan hävikin määrän. Vaikka seuraamme hyllysaatavuutta päivittäin täyttäessämme hyllyjä, niin inventaariossa tulee aina pieniä yllätyksiä.

Käytännössä henkilökuntani laski syyskuun aikana kaupan kaikki tuotteet hylly kerrallaan. Tämän laskemisen organisointi ja joka aamuinen laskennan tarkastaminen lisää omaa ja henkilökuntani töitä melko paljon. Jos jokin tuote tai tuoteryhmä jää laskematta, niin joudun itse paikkaamaan tilanteen, koska inventaariokalenterimme on sen verran tiukka, ettei se jätä varaa laskea seuraavana iltana uudelleen koko tuoteryhmää.

Jokaiseen inventaarioon sisältyy aina jotain pienempää ja suurempaa haastetta. Tällä kertaa laskenta oli sujunut todella hyvin ja aikataulun mukaan, mutta vasta viimeisenä aamuna huomasin, että sukat olivat jääneet laskematta. Olimme osastovastaavan kanssa käyneet joka päivä läpi laskettavat tuotteet, mutta väsymyksestä ja kiireestä johtuen olimme jättäneet huomioimatta sukat, vaikka ne löytyivätkin inventaariokalenterista. Joten ei muuta, kun käärin itse hihat ja aloin laskea sukkia, vaikka olisi pitänyt valmistautua kaupan avaamiseen. Sukat tuli laskettua ja kauppa tuli avattua, vaikkakaan ei ihan myyntikuntoisena. Onneksi osaava henkilökuntani sai kurottua aikataulun kiinni ensimmäisen tunnin aikana ja rutiinit saivat jatkua.

Koska syksyllä moni nuori aloittaa opiskelut, niin näin kävi myös meidän nuorillemme. Kaksi henkilöä jatkoi opintojaan kesän jälkeen ja kaksi aloitti opintonsa. Olin jo valmistautunut opintojen alkamiseen ja suorittanut rekrytoinnit lähtevien tilalle sekä keskustellut, kuinka moni opiskelijoista pystyisi tekemään töitä opintojen ohella. Aina ei kuitenkaan asiat mene suunnitellusta ja vakavan sairastapauksen vuoksi edessäni olikin kahden rekrytoinnin sijaan kolme rekrytointia edessä.

Kaupan avaintehtäviin oli henkilöt jo perehdytetty ja homma toimi todella mukavasti aamuissa, mutta ilta- ja viikonloppuvuorojen hoitaminen vaati uusien perehdytystä. Tiesin jo kokemuksesta, että en vain voinut heittää kaikkia uusia työntekijöitä yhdessä iltavuoroon ja perehdyttää heitä samalla kertaa. Vaikka minulla oli jo kokemusta joukkoperehdytyksestä kaupan vastaanoton yhteydessä, niin silti yritin hiukan porrastaa uusien aloittamista, koska joukkoperehdytys on todella raskasta ja olisi vaatinut minulta (tai osastohenkilökunnalta) välittömän läsnäolon. Käytännössä uudet henkilöt aloittivat 1-1,5 viikon välein ja perehdytys aloitettiin perehdytysohjelmamme mukaisesti.

Perehdytyksessä jokainen virhe tai mahdollinen haasteellinen tilanne pitää osata ennakoida ja kertoa se myös muille. Myöskään kaikkea tietoa ei voi vaan kaataa henkilön päähän, vaan tilanteet käydään läpi aina niiden tullessa eteen, koska tällöin on otollisin hetki oppia.

Uusien henkilöiden perehdyttäminen vaatii aina myös omaa kekseliäisyyttä, jotta pystyisin viettämään edes muutaman tunnin vapaa-aikaa päivässä perheeni kanssa. Tästä syystä osaava henkilökuntani oli avainasemassa ja auttoivat tiukoissa tilanteissa. Myös puhelimen käyttö perehdytyksessä on todella mainio väline: ”Saa soittaa ja PITÄÄ soittaa, jos tulee kysyttävää.”. Ei kukaan opi, jos ei kysy!

Perehdytyksessähän ei ole aina kyse siitä, että henkilökunta pitäisi opettaa ja ohjata uuden oppimiseen, vaan myös siitä, että uusi henkilökunta toimii myös tehottomammin, kuin oppinut. Tämän pienen tehottomuuden paikkaaminen vaatii lisätunteja joko henkilökunnalle tai kauppiaalle.

Tässä edellä olen käynyt läpi meidän kauppamme elo- ja syyskuun haasteita. Tähän kun lisätään vielä normaalit odottamattomat tilanteet, ylimääräisen työmäärän aiheuttama stressi henkilökunnalle ja kauppiaan univaje, niin syyskuu on ollut meille yksi raskaimmista kuukausista viimeisen vuoden aikana. Tästä huolimatta kuukauden vaihtumisen jälkeen, kun pidin osastovastaaville henkilökohtaiset palaverit, jokaisella oli todella hyvä fiilis ja tsemppi päällä!

Kun jotain tehdään, niin tehdään se kerralla ja kunnolla.

Aina torstaisin takaraivossa kolkuttaa keskeneräinen työvuorolista joka pitäisi tehdä loppuun. Työvuorolistoja on suunniteltava viikko toisen perään ja nehän eivät koskaan lopu. Toiset kauppiaat suunnittelevat listoja viikkokausia etukäteen, mutta itse olen huomannut kuitenkin parhaaksi tavaksi tehdä työvuorolistat aina joka viikolle erikseen jolloin muutoksiin pystyy reagoimaan parhaiten. Osassa kaupoista henkilökunta tekee listoja, mutta itse pidän tärkeänä että langat on omissa käsissä. Saattaisi kuvitella, että pienessä kaupassa työvuorosuunnittelu on helppoa kun ihmisiä on vähän. Isossa kaupassa luulisi olevan helppoa suunnitella kun ihmisiä on paljon eri tehtäviin. Väärin. Oli kauppa sitten iso tai pieni, työvuorosuunnittelu on aina haasteellista ja sen onnistuessa joko säästetään rahaa tai haaskataan sitä ihan turhaan.

    Pienessä kaupassa ongelmat tulevat siitä, että työtunteja on käytettävissä rajallinen määrä ja kun väkeäkin on vähän niin pienikin vapaapäivätoive, talviloma, sairausloma tms. kaataa koko systeemin. Isommassa kaupassa haaste on se, kuinka kaikki ihmiset saadaan toimimaan oikea-aikaisesti ja tehokkaasti huomioonottaen työvuorotoiveet, koulutukset ja tietysti kaupan eri sesongit. Välillä on kova kiire ja välillä todella hiljaista, haaste on saada homma toimimaan kannattavasti.

     Itse otan huomioon periaatteessa kaikkien kaikki työvuorotoiveet, koska ymmärrän itsekin ihan tavallisena työntekijänä olleena sen, että joskus on jotain omia menoja joihin olisi mukava päästä. En ymmärrä sellaista systeemiä, missä ns. pakotetaan tulemaan sellaiseen työvuoroon joka ei esim. lastenhoidon takia mitenkään onnistuisi vaan pyrin joustamaan mahdollisuuksien mukaan koska silloin myös työntekijät joustavat vastavuoroisesti. Meillä henkilökuntakin on oppinut sen, että kun osaa tehdä eri osastojen töitä, pystyy työskentelemään eri vuoroissa jolloin myös itsellään on mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin. Monet tykkäävät välillä pitää vapaapäiviä viikolla ja työskennellä sunnuntaisin tuplapalkalla, toisille taas sopii paremmin iltavuorot.

Onnistunut työvuorosuunnittelu näkyy työpäivän aikana kun kaikki työt saadaan tehtyä ajallaan. Jos yksikin vuoro on suunniteltu pieleen, koko homma kaatuu kuin korttipakka jos vääriä töitä tehdään väärään aikaan. Vanha sanonta “etsi työlle oikea tekijä äläkä työntekijälle työtä” toimii yhä!

Syysflunssa. Kaikilla työpaikoilla tulee eteen tilanteita, että työkaveri on kipeänä. Virastoissa paperinpyörittäjien hommat jäävät laatikoihin odottamaan kun muut eivät osaa niitä hoitaa, mutta ruokakaupan on pyörittävä tasaisesti joka päivä ilman, että asiakas huomaa poissaoloja.

         Isossa työporukassa tuntuu, että joku on jatkuvasti sairaana. Työvuorolista toteutuu aika harvoin sellaisena jota olen alunperin suunnitellut. Olen keksinyt ratkaisun siihen, miten sairauspoissaoloista työpaikalla selvitään parhaiten. Ratkaisu on se, että kenenkään vastuulla ei ole sellaisia töitä, joita joku muu ei pystyisi hoitamaan. Ennen vanhaan kaupoissa oli jäykkä hierarkia kuka sai mitäkin tehdä. Kenenkään varpaille ei saanut hyppiä tai toisen tonttia mennä sotkemaan, mutta nykyään tilanne on toinen. Kun porukalla tehdään, kaikki ovat jatkuvasti selvillä myös muiden töistä ja näin ollen pystytään myös joustamaan ja toinen toisiaan auttamaan. Vanhakantainen ajattelu siitä, että jokainen huolehtikoon omasta tontistaan, ei ole enää tätä päivää. Kannustan toisten töihin tutustumista ja kiertoa töissä niin, että jokainen on välillä kassalla tai eri osastoilla missä se oma homma on totuttu tekemään. Tietotekniikka on tehnyt tilaustoiminnankin sellaiseksi, että kuka tahansa ammattitaitoinen työntekijä pystyy hoitamaan isoja kokonaisuuksia ja tekemään eri osastojen töitä.

        Syysflunssien aikaan kyky delegoida ja tehdä itse muiden töitä ratkaisee paljon. Yleensä kauppiaan päivä pitenee juuri sen verran, kuinka onnistuneesti delegoinnin ja työjärjestelyn onnistuu itse tekemään. Stressinsietokyky täytyy tässä ammatissa olla korkea, vaikka joku asia ottaa kuinka paljon päähän niin sen ei voi antaa näkyä, eivätkä arjen vaikeudet saa nousta ajatuksissa jatkuvasti päällimmäisiksi. Pilkunviilaajat tai pikkuasioihin takertujat eivät pärjää tässä ammatissa. Hyvä huumorintaju auttaa myös selviämään arjen haasteista huononakin päivänä. Omista luonteenpiirteistäni ihan paras on se, että olen aika hidas ja harkitsevainen joten en juuri koskaan tee mitään tyhmiä ratkaisuja hätäpäissäni. En oikeastaan edes tunnista tilannetta jossa en keksisi jotain järkevää ratkaisua vaikka kaikki kaatuu päälle. Ennemminkin ajattelen niin päin, että antaa tulla vaan, haasteet pitävät mielen virkeänä. Jos huolia kasaantuu liikaa, soitetaan kollegalle ja todetaan yhdessä, että tämähän on vain arkea kauppiaan ammatissa, turha murehtia liikaa. Niin ja sitä syysflunssaa ei kauppias sairasta itse koskaan…

Nuorisotyöttömyys ja yhteiskunnan rattaista pudonneet nuoret puhuttavat paljon tämän päivän medioissa. Opiskelupaikka jää saamatta tai opinnot jätetään alkujärkytyksen jälkeen kesken.  K-ryhmässä on ryhdytty aika isoihin toimenpiteisiin nuorisotakuun nimissä, pyrkimyksenä auttaa nuoria saamaan ensimmäinen työpaikka ja mahdollisesti oppisopimuspaikka K-ryhmän kaupoista.

     Päätin, että kannan korteni kekoon ja palkkaan yhden nuoren oppisopimuksella töihin. Lähdimme oppisopimuskeskuksen kanssa hakemaan 16-17-vuotiasta nuorta joka on jäänyt peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa. Eniten olen itsekin huolissani juuri tästä porukasta, sillä jos he tippuvat pois sosiaalisesta kanssakäymisestä kouluissa niin kotoa on sen jälkeen todella vaikea lähteä mihinkään. Meillä tarkoituksena olisi suorittaa merkonomiopinnot työnteon yhteydessä aikuiskoulutuksena. Haastavan hakuprosessista teki se, että hakijoita ei ollut aluksi yhtään. Ihmettelimme kovasti, että TE-toimistoistakaan ei löytynyt sopivia ehdokkaita edes haastateltavaksi. Onneksi Tampereella on etsivä nuorisotyö auttamassa, samoin Lempäälässä tukihenkilöitä nuoria varten josta saatiin vinkki meille sopivasta nuoresta. Mekin saimme sitten oman oppisopimusopiskelijan.

      Monet muuten eivät ollenkaan hoksaa, että jopa 16-vuotias nuori pääsee todella hyville ansioille oppisopimusopiskelijana. Silloin kun muut ottavat opintolainaa, oppisopimuksella työnsä oppinut nuori on tienannut TES:in mukaista palkkaa koko opiskelun ajan ja merkonomin paperit kädessä hypätään suoraan ylempiin palkkaluokkiin vaikka kokemusta olisi vain opiskelujen ajalta. Harva nuori pystyy säästämään itse autokoulurahansa ja kotona asuessa vielä säästämään vaikka omaa autoa tai asuntoa varten näin nuorena. Meille työyhteisöön kokemattomat nuoret tuovat toki omat haasteensa, mutta toisaalta he piristävät mukavasti normaalin arjen rytmiä ja ilo jakaa ammattitaitoa on myös meidän puolelta. Itselleni nuoret kasvatit ovat tärkeitä, osaltaan varmasti myös siksi että nuoresta iästäni johtuen muistan aika hyvin vielä miten vaikeaa oli 15-vuotiaana päättää mitä työtä elämässään haluaa tehdä. Nuoret laitetaan päättämään liian aikaisin isoja asioita kun päällimmäisenä ajatuksina tuolloin ovat lähinnä tyttö- ja poikaystävät tai se mistä sellaisen saisi…

 Odotan innolla uuden kasvattimme kehittymistä pikkuhiljaa työssä ja matkaa aikuiseksi kasvamiseen täällä meidän kanssa kaupalla. Toivottavasti pystymme tarjoamaan hänelle yhtä hyvän alun työelämään kuin itse sain loistavassa ensimmäisessä työpaikassani aikoinaan.

Ikävät talousuutiset ovat saaneet asiakkaat miettimään omaa syömistään entistä tarkemmin. Asiakkaat ovat entistä hintatietoisempia, mutta myös vaativat entistä parempaa laatua. Jo heti aloittaessani kauppiaana mietin, miten saisin asiakkaille mahdollisimman tuoreita tuotteita myyntiin ja saisin näin täytettyä heidän laatuvaatimuksensa. Paikallisten tuotteiden myyntiin saaminen ei ole aina niin yksinkertaista, ei kaupalle, eikä viljelijöille.

Mutta miten kaikki sitten tapahtuikaan? Kesätyöntekijäni oli aiempina kesinä ollut töissä perunapellolla, jota kautta sainkin hyvän toimittajan paikalliselle perunalle. Tämän viljelijän kautta pääsin verkostoitumaan monen muun viljelijän kanssa ja yksi kerrallaan sain heidän tuotteitaan myyntiin. Tämä sujui yllättävän kivuttomasti, mutta tomaatin saaminen myyntiin ei enää ollutkaan niin helppoa.

Olin tutustunut paikalliseen tomaatinviljelijään, mutta vanhakantaisena myyjänä hän halusi ensin taata sen, että kauppani on tarpeeksi hyvä hänen tuotteilleen. Noin kuukauden ajan kaksi kertaa viikossa kävin häntä tapaamassa, jonka jälkeen hän heltyi antamaan pienen erän tomaatteja ”koemyyntiin”. Kun hän sai takuun siitä, että tuotteet myydään hyvässä kaupassa, oikealla hinnalla sekä hedelmä- ja vihannesosastoa hoidetaan hänen vaatimallaan tavalla, saimme tomaatteja niin paljon myyntiin, kun niitä tarvittiin. Eli aina ei tuotteita saa myyntiin, vaikka tuotteet ja viljelijä täyttäisivät kaupan vaatimukset ja taustat olisivat kunnossa.

Viljelijöiden kautta olen tutustunut tuotteiden oikeisiin käsittely- ja säilytystapoihin sekä tutustunut heidän ammattitaitoiseen toimintaansa. Tätä tietoa olen halunnut jakaa myös asiakkaille, jotta he saisivat hedelmät ja vihannekset säilymään kotona mahdollisimman pitkään sekä näkemään, milloin tuote on vielä syöntikelpoinen. Tällä tavoin pystymme viljelijöiden kanssa takaamaan, että heidän tuotteensa saadaan asiakkaille mahdollisimman tuoreena sekä tätä kautta myös vähennetään roskiin menevän ruuan määrää.

Viljelijät, joilta olemme tuotteita saaneet myyntiin, eivät viljele tuotteitaan talvella. Joten myöhään syksyllä tuotteet alkavat yksi kerrallaan jäämään pois valikoimistamme ja asiakkaat jäävät odottamaan maatilatorimme avautumista seuraavaan kesään. Koko viime talven keskustelimme asiakkaiden kanssa, kuinka laadukkaita tuotteet olivat ja kuinka asiakkaat jäivät niitä kaipaamaan takaisin myyntiin. Osa asiakkaista onkin maatilatorimme takia siirtyneet pysyvästi asiakkaaksemme. Tästä syystä otamme mielellämme lisää paikallisia tuotteita valikoimiimme aina kun laadukkaita tuotteita löytyy lisää.

Kotimaisten vihannesten sato on juuri parhaimmillaan, joten nauttikaa siitä mahdollisimman paljon :)

Meillä K-supermarketeissa on ollut markkinoinnissa liekkiteema ja olemme kantaneet koko kesän päällämme t-paitoja joissa lukee “olen liekeissä”. Grillikausi on käynyt kuumana ja liekit ovat päässeet valloilleen, sillä myyjiltä on tultu naurun kera kyselemään paidan teksteistä, että “saanko sammuttaa sut” tai “palatko loppuun”. Nämähän ovat niitä hauskoja hetkiä kun nauretaan yhdessä asiakkaiden kanssa ja jotka tuovat mukavaa kesätunnelmaa kauppaan.

 Kesä toi mukanaan meille myös kesätyöntekijät joiden kanssa on vietetty monta hauskaa hetkeä erilaisten kommellusten kanssa. Itse olen päätynyt kesätyöntekijöiden suhteen sellaiseen ratkaisuun, että palkkaan pääosin paikallisia nuoria joista saadaan kasvamaan hyviä ilta- ja viikonloppuapulaisia jatkossa. Kaupalla on töissä nuoria työntekijöitä joilla on jo vuosien kokemus kaupan alan töistä, sillä töihin on tultu aluksi mansikanmyyntiin jo 13-vuotiaana ja siitä se ura on lähtenyt etenemään. Tänä kesänä nuorin kesätyöntekijä oli 15-vuotias kaupanliiton ja PAM:in “tienaa ja tutustu” kesäharjoitteluohjelman kautta.

Kesäaika on toisaalta kivaa kun lomalaiset palaavat töihin virkistyneinä, mutta toisaalta hankalaa kun osa jää samaan aikaan lomille ja työntekijöiden pitäisi nopeasti mukautua tekemään toistensa töitä että saadaan hommat hoidettua. Kauppiaan venymistä suuntaan jos toiseenkin tarvitaan ehdottomasti eniten kesäaikaan. Osastojen vastaavat eivät olekaan hoitamassa omia töitään, vaan jonkun pitää huolehtia että tietyt asiat tulee aina tehdyksi ja sehän on sitten kauppias joka sen tekee. Itselleni sattui tänä kesänä muutama päivä jolloin huolehdin yksin koko kaupan tilauksista ja tein vuorotellen niin maito-, leipä-, liha-, kala-, eines kuin hevi tilauksetkin. Totesin ammattitaidon olevan kohdallaan ja kiittelin itseäni siitä, että teen käytännön töitä lähes päivittäin osastoilla, joten koko kaupan tilausvastuu menee siinä muiden töiden ohessa. Pitkää pinnaa, joustamista ja organisointikykyä, se on se mitä kesäkauppiaalta eniten vaaditaan.

Lauantaina kesäkuun 2. päivänä 2012 vastaanotin K-market Roihuvuoren edelliseltä kauppiaalta. Olimme juuri saaneet inventoitua kaikki kaupan tuotteet ja jäin yksin kauppaan muiden lähdettyä. Kiertäessäni ympäri tyhjää kauppaa, mietin: ”Tästä se nyt alkaa!”.

Sunnuntaina saavuin aikaisin kaupalle tekemään kauppiasvaihdoksen toimistohommia ja suunnittelemaan tulevaa viikkoa. Olin innoissani, kun pieni poika Jouluaattona. Pääsisin toteuttamaan muutamassa viikossa kasaamaani toimintasuunnitelmaa käytännössä. Mutta ensin minun oli keskityttävä henkilökunnan kouluttamiseen, koska koko osastohenkilökunnallani oli ainoastaan kokemusta kassatyöskentelystä.

Ensimmäiset viikot menivät todella nopeasti. Omia viikkotyötunteja kertyi 80-100 ja ensimmäisen vapaapäivän vietin n. 3 kuukauden jälkeen. Tänä aikana olin jo ehtinyt muokkaamaan aiemmin tekemääni toimintasuunnitelmaa tekemieni havaintojen perusteella sekä aloittanut tämän suunnitelman jalkauttamisen henkilökunnan tietoisuuteen. Myös jokaiselle alkoi hahmottumaan tarkemmat toimenkuvat ja kaupan rutiinit alkoivat olemaan tuttuja.

Yhdessä henkilökuntani kanssa olimme luottavaisia siihen, että valitsemamme suunta oli oikea ja uusia kanta-asiakkaita saimme joka viikko lisää. Yhä useampi uskaltautui käymään kaupassamme, joko ohikulku matkalla tai kuultuaan tuttaviltaan kauppiaan vaihtuneen. Monet asiakkaat alkoivat tunnistamaan minut uudeksi kauppiaaksi, vaikka vielä pari viikkoa sitten eräs rouva asioi meillä pitkästä aikaa, huomasi kaupan muuttuneen ja kysyi kauankohan olen ollut kauppiaana. Asiakkaiden kannustava palaute onkin saanut jaksamaan tiukemmissakin tilanteissa eteenpäin.

Vaikka ensimmäinen vuoteni kauppiaana on ollut todella raskas, niin on se myös ollut antoisakin. Olen päässyt tutustumaan mahtaviin ihmisiin, päässyt osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja huomannut henkilökuntani kehittyneen vuoden aikana todella paljon.

Viimeisten viikkojen aikana olen käyttänyt paljon vapaa-aikaani kiertämällä muiden kauppiaiden kauppoja ja keräämällä uusia ideoita ja kokemuksia. Joten tiedänkin jo hiukan mitä uusi vuosi tuo tullessaan, mutta odotan todella innokkaasti, mitä muuta se tuokaan tullessaan!

 Kesä on kauneimmillaan ja kylmälaiterikot suurimmillaan.  Nyt ollaan meillä käyty kaikki laitteet ainakin kertaalleen lävitse huoltomiehen kanssa joten hiukan on huonoa tuuriakin ollut laitteiden osalta.  Kesähelteet kun laittavat kylmäkoneistot äärirajoille mutta olemme myös päässeet nauttimaan kesäkaupasta. 

Juhannus tuli ja meni. Ennen juhannusta kiireiden keskellä huolehdimme myös joulun makeis,- ja joulukinkkutilaukset. Kuulostaa hieman aikaiselta mutta ennakot on tehtävä jos meinaa kinkkua ja konvehteja saada joulumyyntiin. Nyt on kuitenkin vielä kesää jäljellä ja toivottavasti monta helteistä myyntipäivää edessä.

Kuten muissakin kaupoissa, kesälomat pyörivät meilläkin ja puolisoni kanssa olemme tuuraamassa hieman joka vuoroa ja tehtävää.  Päivään mahtuu monen moista, pullohuoneen tyhjentämisestä toimistohommiin. Kuten joulumakeisten ja kinkkujenkin suhteen kauppiaan on tärkeää olla ajan hermolla ja huolehtia siitä että jokakesäiset hittituotteet saadaan hyvissä ajoin myyntiin, juuri kun tuotteen sesonki alkaa tai mieluummin jo hieman aiemminkin. Ensimmäiset kyselyt uusista perunoista tuli asiakkailta jo hyvissä ajoin ennen juhannusta ja olikin hienoa että meillä niitä oli tarjolla. Nyt alkaa mansikoiden aika. Toukokuun poikkeuksellisen lämpimistä ilmoita johtuen kotimaista mansikkaa saadaan etuajassa.

Meillä K-kauppiailla on vapaus hankkia tuotteita pientuottajilta myyntiin joka on todella hyvä kilpailuetu kilpailijoihimme verrattuna.  Tänään soittelimmekin paikallisille mansikanviljelijöille joko mansikat ovat kypsyneet myyntikuntoon.  Mikä sen hienompaa kuin myydä lähialueen tuotteita sillä niille on kysyntää. Luomu- ja lähiruoka ovat vakiintumassa trendistä pysyväksi ilmiöksi. Asiakkaiden kiinnostus lähiruokaan näkyy jo joka tuoteryhmässä ja uskon että kiinnostus vain kasvaa tulevaisuudessa.

Viikon vaihteessa paikkakunnallamme on kesäfestivaalit ja ihmiset juhlatuulella. Suomen suvi on kauneimmillaan ja toivottavasti edessä on vielä monta helteistä kauppapäivää jäljellä.  Nauttikaa kesästä ja muistakaa syödä mansikoita ja uusia perunoita.

 Onko kukaan muu huomannut, että karjalanpaistista on tullut trendiruokaa? Viimeaikoina huonojen talousuutisten aikana yksinkertainen hyvä kotiruoka on kasvattanut suosiotaan. Olen törmännyt kaupalla nuoriin asiakkaisiin, jotka opettelevat tekemään läskisoosia ja leipomaan ruisleipää, haetaan siis aitoja ja oikeita makuja monimutkaisten reseptien sijaan. Tämä on aivan loistavaa, sillä olen aina kannattanut isoäitien keittiötä, eli ihania perinteisiä kotimaisia reseptejä ja puhtaita makuja. Tavallinen kotiruoka on edullista ja yllättävän helppoa ja nopeaa valmistaa, eikä kukaan voi väittää etteikö vaikkapa hyvin tehty lihakeitto olisi hyvää ja kevyttäkin kesäruokaa!
Asiakkaiden toiveita kuunnellen, rakensin kauppaan oman pikkupuodin lähiruualle ja kotimaisille pientuottajille.  Haastavinta oli tavoittaa Pirkanmaalaisia pientuottajia jotta saisimme heidän tuotteitaan myyntiin. Onneksi saimme apua ”Parasta Pirkanmaalta” hankkeelta Ahlmanin maatalousoppilaitokselta Tampereelta, jonka kautta tavoitimme parikymmentä tilallista.

Me K-kauppiaat voimme ottaa vapaasti pientuottajien tuotteita myyntiin ja nyt käytin vapautta valita kotimaisten pientuottajien osastolle runsaasti erilaisia tuotteita ympäri suomea. Nyt asiakas pääsee tutustumaan lähiruokaan, vaikkapa loistaviin sokerittomiin täysmehuihin tai villivadelmahilloon, unohtamatta hunajatuotteita, leipiä tai herkkujuustoja pientuottajilta.

Miten voisinkaan vakuuttaa asiakkaat siitä, kuinka kabanossin sijaan voisi maistua Metsärannan tilan grillimakkara, joka on valmistettu lähipitäjässä Punkalaitumella tilalla kasvaneista possuista ja suoraan meille toimitettuna. Onko muuten parempaa kesän aloitusta kuin kulhollinen Pirkanmaalaista maatilajäätelöä tuoreesta maidosta, kananmunista ja aidoista marjoista valmistettuna kesäauringossa nautittuna!

Nyt on aikaa kulunut puolisen vuotta uudessa kaupassa ja aika on mennyt kuin siivillä.

Kauppa ja asiakkaat ovat tulleet jo tutuksi ja myymälä alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, jolta me haluamme sen näyttävän. Osastomuutokset ja valikoimapäivitykset ovat tuoneet runsaasti lisää tuotevalikoimaa ja olemme kuunnelleet asiakkaiden toiveita herkällä korvalla.

     Kevään välitilinpäätös ja sen mukana tuoma inventoitiurakka huipentui pääsiäisen ainoaan vapaapäivään joka menikin sitten kaupalla kylmäkoneiden rikkouduttua, mutta kauppiashan ei pienestä vastatuulesta välitä,  tulipahan koneet kuntoon ja näiltä kylmäkonerikoilta  kun ei voi välttyä. Tuntui että kevään aikana on niin paljon arki,- ja juhlapyhiä että on mahtavaa kun ollaan taas normaalissa rytmissä ja kauppa voi olla auki  7 päivää viikossa.

     Keväällä kaikilla kaupoille on varmasti tuonut lisätöitä toukokuun alussa alkanut Oiva-hanke.

Elintarvikevalvojan käynnin tulokset kerrotaan Oiva-raportissa, jossa hymynaama-merkeillä kuvataan yrityksen elintarvikevalvonnan tuloksia. Mitä leveämpi hymy, sitä paremmin elintarviketurvallisuusasiat  kaupassa ovat. Hymynaamoja on neljä. Niille annettiin joulukuussa nimet, jotka kuvaavat tuloksia: oivallinen, hyvä, korjattavaa ja huono. Jokaisessa kaupassa siis kannattaa paneutua elintarvikehygieniaan entistä tarkemmin ja koko Oiva-projektiin jotta asiat ovat kunnossa joka päivä. Jatkossa kuluttaja saa helposti tiedon tarkastuksen tuloksista. Huono arvosana voi vaikuttaa myös  kuluttajien valintoihin. Oivan yleisarvosana määräytyy huonoimman arvosanan perusteella. Kun tarkastukset tehdään etukäteen varoittamatta, yritysten on pidettävä perusasiat koko ajan kunnossa, jotta tarkastuksissa vältetään heikot arvosanat. Kukapa kauppias sitä haluaisi huonoa hymynaamaa oman kaupan oveen.

Näin kesän kynnyksellä on kauppiaan erittäin tärkeää huolehtia  että kauppa on valmiina kesäkauppaan.

Kesävalikoiman täytyy olla kunnossa jo ennen niitä ensimmäisiä helteitä.  Juomien, jäätelöiden ja grillituotteiden ensimmäinen kunnon myyntipiikki tulee heti kun elohopea nousee yli 20C, silloin on syytä hyllyjen olla täynnä. Kesällä kauppiaan täytyy seurata säätiedotuksia jotta osaa sitten reagoida ja tilata lisäerän esimerkiksi juomia  ja jäätelöitä hellepäiville.  

Kesämarkkinointi  ja tapahtumat on suunniteltu, pihakukkamyynti starttaa viikolla 21 ja valikoima on kohdallaan joten kesä saa tulla. Meillä kauppa on valmiina kesäkauppaan ja nyt pitää vain toivoa että sää suosisi tänä vuonna ja kesästä tulisi mukavan  lämmin, kiireinen  ja erittäin kaupallinen.

Yhdeksän kuukautta ehdittiin tuskailla henkilökunnan kanssa maitokaapin hyllyjen kanssa. Päätin vierailla muutamassa parin vuoden sisään avatussa K-ryhmän kaupassa ja huomasin siellä uudet maitohyllyt, joissa oli rullahyllyt. Tämän innostamana saavuin kaupalle ja mietin, että mitenköhän saisimme Roihuvuoreen samanlaiset. Pari puhelua ja olin jo sopinut tapaamisen hyllyjä toimittavan yrityksen edustajan kanssa.

Tapaamisessa kävimme läpi myymälämme tarpeet ja sain tietää, että löytämäni hyllyt olivat Roller Track-hyllyt. Samalla päädyimme maitokaapista vastaavan Artun kanssa, että toteutamme pitkään muhineen haaveemme vaihtaa tuotteiden paikkaa ja tehdä maitokaapista asiakkaalle helpomman ja selkeämmän asioida. Tämän suunnitelman pohjalta sain sähköpostiini tarjouksen, joka vastasikin täydellisesti suunnitelmaamme. Hyväksyin suunnitelman ja samalla sovimme, minä päivänä asentaja pystyy tulemaan asentamaan rullat jo olemassa olevien hyllyjen päälle.

Pari viikkoa tilauksesta, tilatut tuotteet saapuivat jo valmiiksi täyteen varastoomme. Olin innoissani tilannut samalle päivälle myös jokaisen hyllypäädyn sivuihin asennettavat hyllysiivekkeet, joten tilaa oli todella niukasti. Mutta onneksi sopu tilaa antaa :)

Viikkoa ennen asennusta aloin tekemään tuotekohtaista suunnitelmaa maitokaapista. Otin saamani tarjouksen käteeni ja lähdin vertailemaan sitä olemassa oleviin hyllyihin. Jostain syystä tässä vaiheessa tarjouksen rullalevyjen ja olemassa olevien hyllyjen määrä ei täsmännyt. Olin tarjousta hyväksyttäessä vain tarkastanut, että hyllymoduulien määrä täsmää, en sitä, että hyllymäärä täsmäisi tarjouksen kanssa. Joten minulla olisi käytännössä 5 päivää aikaa saada jostain 3 uutta maitohyllyä, jotta sunnuntai aamuna tapahtuva asennus saataisiin suoritettua suunnitelman mukaisesti. Onneksi tämä onnistui yhdellä puhelulla Keskon kalustajalle ja saimme uudet hyllyt parissa päivässä varastoomme.

Uudessa hyllyjärjestyksessä tuotteemme tulivat vastakkaiseen järjestykseen nykyiseen nähden ja muutamien tuotteiden paikkoja selkeytetään. Olin varannut uuden konkreettisen hyllyjärjestyksen laatimiseen tunnin, koska olin suunnitellut järjestyksen mieleeni kuluneiden viikkojen aikana. Kuitenkin väänsin sitä neljä tuntia kotona keittiön pöydän ääressä tuskaille. Kolmesta uudesta hyllystä huolimatta, jo kyseisellä hetkellä hyllyssä olevat tuotteet eivät muka mahtuisi sinne. Suunnitelma oli valmis 16 tuntia ennen asennusta, vaikkakin pienin varauksin varustettuna, koska käytäntö ja teoria eivät aina vastaa toisiaan :)

Itse käytännön työ aloitettiin edellisenä iltana ennen asennusta, juuri kaupan sulkeuduttua. Tyhjensimme kaikki tuotteet hyllyltä siten, että ne olisi helppo purkaa takaisin uudistettuun hyllyyn suunnitelman mukaisesti. Purkaminen on aina nopeaa puuhaa, vaikka välillä pitikin miettiä, että mikä tuote kuului mihinkin paikkaan uudessa järjestyksessä. Käytännössä vaimoni kanssa tyhjensimme hyllyt tunnissa, lasten leikkiessä ympäri kauppaa.

Asennuspääivn aamuna saavuimme asentajan kanssa samaan aikaan kaupalle ja aloitimme asennusurakan. Ilman asentajan ammattitaitoa olisi jäänyt moni pieni asia huomioimatta ja siitä iso kiitos hänelle. Kun hyllyt oli asennettu, niin aloimme tavaroittaa hyllyjä työntekijäni kanssa, eli käytännössä jokaiselle tuotteelle tehtiin oma polku hyllyyn, jota pitkin se sitten valuisi asiakkaan käden ulottuville. 12 tuntia myöhemmin olin laittanu hyllyyn myös hintaetiketit. Ja asentajan sanoja lainaten: ”Tämäpä meni ihmeen kivuttomasti.”.

Palaute hyllyistä on ollut pääosin positiivista ja olenkin pyrkinyt olemaan ensimmäisien päivien aikana maitohyllyjen läheisyydessä, jotta pystyn opastamaan asiakkaita löytämään tarvittavan tuotteet hyllystä. Mutta taas pääsemme syvimmän kysymyksen ääreen: ”Missä teillä on hiiva?”.

Helatorstai on meillä Kuljussa yksi vuoden kovimmista kauppapäivistä. Ihmiset kerääntyvät maakunnista meille asioimaan ja meno on kuin Tuurissa Keskisellä. Olenkin ottanut opikseni Vesa Keskiseltä, että joskus kannattaa tehdä jotakin isosti, että se on sitten varmasti näyttävää. Keksinkin siis huippuidean, eli vessapaperimyynnin kaupan pihaan helatorstaiksi. Tämä kuulostaa varmaan aivan ääliöhommalta kun ajattelin, että mitä enemmän vessapaperia niin sitä isompi kaupankäynnin tunnelma? Onneksi vessapaperitehdas on lähellä, ei muuta kuin soittoa edustaja-Erkille ja sopimaan että Lotuksen Nokian tehtailta tuotaisiin paperikuormaa meille helatorstaiksi. Loistavat ajatukset eivät joskus toimi niin kuin olen miettinyt, sillä sunnuntaina illalla tuli ensimmäinen soitto. Keskon kuljetuksesta soitetaan: “Keslogilta tervehdys, oletteko ihan oikeasti tilanneet 20 lavaa vessapaperia”. Ollaan me tilattu, ei ole virhe vaikka käsittämättömältä määrältä se kuulostaakin. Paperit olisivat kuulemma tulossa jo tiistaina, vaikka tarvetta niille olisi vasta torstaina. Nielen aikataulumuutoksen ja mietin kauhuissani mihin ihmeeseen me saadaan mahtumaan 20 lavaa vessapaperia kahdeksi päiväksi ennen kuin pihamyynti alkaa. Maanantaina soittaa seuraava kuski ja varmistaa taas, haluanko nyt ihan varmasti näin paljon sitä vessapaperia. No haluan. Ja ei mene kun pari tuntia ja taas seuraava mies soittaa ja ihmettelee vessapaperimäärää. Alkaa jo kaduttaa koko vessapaperimyynti, ei tässä kuitenkaan mitään vesakeskisiä olla. Saan viimeisen soittajan kanssa sovittua, että hän yrittää venyttää paperilavojen meille tuomista viimeiseen asti. Jännityksellä odotan, saadaanko paperisäkit myytyä. Mutta selvitäänhän siitä, sitä en epäile, olenhan etelä-pohjanmaalaisella itsevarmalla luonteella varustettu.Välillä tarvitaan hiukan vesakeskismäistä markkinatunnelmaa, pohjalainen kun tekee niin kaikki on aina vähän isompaa, komiampaa ja parempaaJ

 Meillähän on kauppa auki vuoden jokaisena päivänä ja nämä erikoispyhät tuovat mukavaa maustetta kaupankäyntiin kun muut putiikit ovat kiinni. Pyhinä kauppaan kertyy asiakkaita kauempaakin, aina on myös sellaisia ihmisiä jotka tulevat meille ensimmäistä kertaa. Jossain pääkaupunkiseudulla tämä ei varmaankaan ole ihmeellinen asia, mutta kun kauppa on keskellä peltoja niin kaikki uudet asiakkaat ovat kovin tervetulleita!

Vapunpäivänä tapasin hyllyjenvälissä rouvan, joka oli poikennut ensimmäistä kertaa meille. Iltapäiväruuhka oli pahimmillaan ja yksi työntekijöistäni nappasi minua hihasta kiinni ja pyysi kuuntelemaan rouvan asiaa, hän itse kun ei oikein osannut enempää auttaa. No, rouva oli kovin närkästynyt siitä, että kananmunarasioissa ei ollut tarpeeksi selkeitä merkintöjä niiden alkuperästä. Harvoin kukaan on pyhäpäivisin niin pahalla päällä kuin rouva oli, enkä oikein päässyt selville mistä huono tuuli oli lähtenyt etenemään. Kananmunat kuitenkin olivat päätyneet kaiken kiukun kohteeksi. Mietin hiljaa mielessäni, kuinka monta tuhatta asiaa pitäisi hoitaa eikä jäädä selvittämään kiukkuisen rouvan kanssa kanannmunien alkuperämerkintöjä. Että joku keksiikin vapunpäivänä tällaisen mekkalan tyhjästä. Hetken myötäiltyäni rouvan puheita merkintöjen tärkeydestä ja puheen haarauduttua hevosenlihaskandaaleihin hoksasin, että hänelle on varmaan vain tärkeää tietää mistä ne kananmunat meille tulevat. Sain rouvan rauhoittumaan välittömästi kun kerroin, että vaikka pakettiin merkintöjä ei paljoa mahdukaan, niin tästä nämä meidän kananmunat tulevat Napan maatilalta 26 kilometrin päästä, missä perheen isäntä viljelee maata, pitää kanalaa ja tuo ihan itse meille kananmunat aina tuoreena suoraan hyllyyn.

Tyytyväinen asiakas poistui lopulta kiitellen hyvästä palvelusta kananmunat ostoskorissaan. Kokemus on opettanut, että useimmiten “hankala asiakas” ruokakaupassa on vain nälkäinen ja väsynyt – meille kun saatetaan tulla töiden jälkeen pinna palaneena ja kiljuvan nälkäisenä. Pienetkin asiat saavat sellaisessa mielentilassa ison mittasuhteen aivan turhaan. Tästä viisastuneena teen nyt joka tapauksessa esittelyn Napan maatilan kananmunista munahyllyn yhteyteen, että seuraava asiakas näkee heti kerralla lähikananmunien alkuperän ja voi luottaa niiden tuoreuteen ja alkuperään 100%.

Kauppias ei useinkaan joudu viemään töitään kotiin, mutta ajatukset kaupan asioista saattavat paukahtaa päähän keskellä yötä. Viimeaikoina näin on päässyt käymään jo turhan usein. Syynä öisiin pohdiskeluihin kaupan asioista ovat olleet yhteensattumat ja erinäiset ongelmat kaupan arjessa, joita sitten puoliunessa koittaa aamuyön tunteina ratkaista. Työstressinhän sanotaan näkyvän öisinä heräilyinä, mutta itsestäni tuntuu että parhaat oivallukset syntyvät juuri öisin.       

Kauppiasuran alkuaikoina murehti aivan erilaisista asioista kuin nykyään, ennen sitä mietti että riittääkö tarjousmakkara, mutta nyt on menty aivan eri tasolle ja nyt öisin herää pohdiskelemaan vaikkapa työntekijöitä ja heidän hyvinvointiaan töissä. Olen luonteeltani sellainen, että en murehdi töitä juurikaan kotona, mutta valitettavasti puhelimen soidessa yhdeksältä illalla sairausloman takia, menee koko illan ajatukset taas seuraavaan työpäivään ja miten siitä selvitään kun tärkeä työntekijä on poissa pelistä. Kauppa on kokonaisvaltaisesti elämässä mukana, joskus asioita hoitaa lenkkipolulla puhelimitse tai etäyhteydellä kotoa. Vapaus valita koiran kanssa lenkki keskellä päivää on toisaalta sitä, mitä moni varmaan työssään kaipaisi. Meillä kauppiailla on se mahdollisuus, tosin useimmiten sen mahdollisuuden valita työaikansa käyttääkin olemalla aina töissä, liikaa.

Tapasin muuten juuri kauppiaan, joka muistaa uskomattomalla tavalla vuosien takaa myyntilukuja kampanjoista ja päivämyynneistä, itse en jää näitä pohtimaan kovinkaan pitkään vaan ilmeisesti naisille tyypilliseen tapaan murehdin lähinnä ihmissuhteita ja työyhteisön toimivuutta ja tehokkuutta. Näköjään toinen kauppias muistaa numerot vielä vuosien takaa, toinen unohtaa mitättömiltä tuntuvan kahvikampanjan hetkessä. Nainen esimiehenä on herkempi havaitsemaan työyhteisön ongelmia ja jää enemmän myös pohtimaan niitä- toisin kuin joku toinen saattaa murehtia raha-asioita tai kylmälaitteiden kestävyyttä. Niistä tulikin mieleen, että on kylmälaitteiden keväthuollon aika sillä jäätelökausi on tulossa ja pakastimien tulee toimia kovassakin helteessä aiheuttamatta kauppiaalle lisähuolia keskellä yötä. Hellepäiviä odotellessa!

Aloitimme puolisoni kanssa kauppiaina uudessa kauppapaikassa viime marraskuun lopulla ja kuluneet kolme kuukautta ovat olleet uramme kiireisimmät kuukaudet. Muutto uudelle paikkakunnalle, asunnon etsimiseen, perheen arkiasioiden järjestelyyn ja kauppapaikanvaihtoon liittyviin asioiden hoitamisee oli aikaa vajaa kuukausi joten kiirettä piti. Meillä ei ole maantieteellisiä rajoituksia kauppapaikan suhteen ja uusi kauppa löytyikin vajaan 100 kilometrin päästä vanhasta kaupasta. Tämä helpotti muuttamista ja asiaa että meillä tulisi olemaan kaksi kauppaa johdettavana kuukauden ajan. Täysipäiväisesti emme molemmat pystyneet asioita hoitamaan, siitä piti huolen meidän kuusi kuukautinen kauppiaan alku.

Kauppapaikan vaihto sattui sopivasti vuoden kiireisimpään ja kaupallisimpaan aikaan joulun alla joten kovinkaan pitkään emme ehtineet rauhassa tutustumaan uuden kaupan arkeen ja henkilökuntaan vaan laitoimme hihat heilumaan. Uudessa kaupassa meillä oli joulukiireiden aikaan pahimmillaan 4-5 työntekijän vajaus sairastumisten ym. syiden vuoksi joten voin rehellisesti sanoa, että emme muista joulukuusta juurikaan mitään. Työpäivät venyivät usein jopa 17 tuntisiksi ja kotona ehdin käydä nukkumassa muutaman tunnin. Onneksi saimme isovanhemmilta apuja lasten hoitoon ja saimme hoidettu vanhan kaupan luovutuksen ym. kiireisimmät asiat kuntoon.

Joulupyhät kului kaupalla kauppaa kehittäen välillä lastenrattaidenkin kanssa, ehkä sanonnassa ” kauppiaan lapset kasvavat hyllyjen välissä ” on jotain perää. Vuosikin vaihtui ja uuden kaupan arki alkoi selkeytymään meille pikku hiljaa. Oli aika istua alas koko henkilökunnan kanssa ja katsoa yhdessä missä kauppa menee ja mihin lähdemme kauppaa yhdessä viemään. Alku vuodesta pidimme kahden viikon mittaisen asiakastyytyväisyyskyselyn jonka kautta saimme arvokasta tietoa siitä, mitä asioita asiakkaat odottavat kaupalta. Kyselyn ja omien näkemysten pohjalta olemme kehittäneet kaupan valikoimaa, palveluita, osastoja oman kaupan näköiseksi, kaupaksi joka palvelisi asiakkaita mahdollisimman hyvin.

Kun olimme saaneet kauppaan hieman enemmän omaa ilmettä ja henkilökuntaa kasaan uusien työntekijöiden myötä vietimme onnistuneet avajaiset helmikuussa jossa sitten joimme rauhassa avajaiskahvit asiakkaiden kanssa ja tutustuttiin sekä keskuteltiin kaupan asioista. On hienoa saada asiakkaalta suoraan kiitosta kasvotusten kun olet antanut kaikkesi kaupan eteen. Mielestäni juuri se on yksi lukuisista kauppiasammatin hienouksia.

Mielemme on täynnä uusia kehitysideoita kaupan suhteen ja paljon olemmekin jo niistä paljon toteuttaneet henkilökunnan kanssa. Kauppiaina haluamme kehittää kauppaa jatkuvasti parempaan suuntaan ja kysymys kuuluukin voiko kauppa itse asiassa koskaan olla valmis? Mielestäni ei ja siinä tämän ammatin suola juuri onkin.

Työmme uudessa kaupassa on vasta aluillaan ja meiltä täytyy löytyä pitkäjänteisyyttä, periksiantamattomuutta ja uskoa omaan tekemiseen jotta meidän kauppa on alueen paras palveleva lähikauppa, sitä vartenhan tänne tulimmekin.

Olen keksinyt omia perinteitä kaupalla toteutettavaksi ja yksi niistä on ystävänpäivän berliininmunkkikahvit. Viime vuonna ilmaiset berliininmunkit saivat asiakkaat iloiselle mielelle ja toteutimme saman tapahtuman uudestaan. Kaiken superpäiväkiireen keskellä “pääsin” itse kahvinkeittoon ja kyllä siinä yhden ihmisen työpäivä meneekin munkkeja tarjoillessa. Asiakkaat olivat tosi hyvällä mielellä ja oli taas pitkästä aikaa mukava rupatella pidempäänkin ihmisten kanssa. Usein työssä on niin kiire, että monenkaan kanssa ei ehdi pitkään jutella niin tällaisina erikoispäivinä on kiva kuunnella asiakkaiden toiveita ja murheitakin kahvia tarjoillen.

     Pienemmässä K-marketissa ollessani oli enemmän aikaa järjestää erilaisia tapahtumia, mutta kun kauppakoko on kolminkertainen, niin aikaa ei tunnu jäävän oikein mihinkään ylimääräiseen. Järjestän kuitenkin säännöllisesti erilaisia pieniä yllätyksiä asiakkaille ja ainakin pari kertaa vuodessa jonkun isomman tapahtuman. Lapsiperheille järjestetään mielestäni liian vähän tapahtumia, sillä niitä on helppo ja mukava toteuttaa ja asiakaskunnan suosio on taattu. Odotan innolla sitä hetkeä, kun ylimääräistä aikaa jää sen verran, että ehtisin pitää vaikka pari kertaa kuussa erilaisia ruokateemoihin liittyviä pieniä tapahtumia. Suunnitelmissa on myös yhteistyössä paikallisten heppa-, ja koiraharrastajien kanssa tehdä parkkialueelle pihatapahtuma jonka lisäksi kaupassa olisi lemmikkieläintenruokapuolella tarjouksia, näytteitä ym. perheiden lemmikeille. Tämäkin on yksi ammatin positiivisia puolia kun saa vapaat kädet tapahtumien järjestämiseen ja pääsee ideoimaan erilaisia tapahtumapäiviä. Pienimuotoisena tapahtumana meillä muuten alkaa sushi-perjantait, katsotaan miten ne lähtevät käyntiin!

Olen ollut mukana Roihuvuoressa järjestetyssä ruokahävikkiä vähentävässä projektissa Saa syödä. Projektin tarkoituksena on vähentää kotitalouksien ruokahävikkiä ja parantaa tietämystä elintarvikkeiden säilyvyydestä. Roihuvuoressa sijaitsevassa taloyhtiössä, Untuvaisentie 7:ssä, järjestettiin pilotti, jossa asukkaat saivat viedä ruokia Herkkupesään, kellarikomeroon, josta jokainen taloyhtiön asukas pystyi ruokia noutamaan tarvittaessa. Projekti on vielä kesken, joten tuloksia eloperäisen jätteen vähenemisestä ei vielä ole.

Julkisuudessa on usein puhuttu kauppojen ja ravintoloiden ruokahävikistä, mutta todellisuudessa yksityiset kotitaloudet tuottavat enemmän roskiin menevää ruokajätettä, kun edellämainitut. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan olla pystytty erottelemaan syömäkelpoisen ruuan määrää muusta eloperäisestä jätteestä, kuten perunan kuorista ja paprikan kannoista. Silti moni projektissa oleva perhekin myöntää heittävänsä roskiin ruokaa, jonka olisi voinut lahjoittaa eteenpäin tai joka olisi ollut ehkä syömäkelpoista.

Projektin suunnitteluvaiheessa tiedotettiin taloyhtiössä paljon ja yritettiin saada jokainen taloyhtiön talous mukaan. K-market Roihuvuorella on ollut projektin alkuvaiheessa erittäin tärkeä rooli tietotaidon antajana ja Herkkupesän ”alkupääoman” antajana. Lahjoitamme joka päivä päiväysvanhaksi meneviä tuotteita vähäosaisille; Neljänä päivänä viikossa seurakunnan kautta ja kolmena päivänä yksityisen hyväntekijän avustuksella suoraan niitä tarvitseville perheille. Kuitenkin juuri projektin alkuvaiheessa tämä yksityinen henkilö lähti matkalle ja meillä oli mahdollisuus lahjoittaa päiväysvanhaksi meneviä tuotteita Herkkupesään. Kuten jo suunnitteluvaiheessa oli tullut ilmi, niin asukkaat eivät aluksi uskaltaneet itse lahjoittaa tuotteita Herkkupesään, vaan se vaati hiukan apua. Tämän alkupääoman jälkeen projekti viimein nytkähtikin liikkeelle ja asukkaat uskaltautuivat itsekin lahjoittamaan ruokaa sinne.

Alkuvaiheessa järjestettiin myös taloyhtiön asukkaille illallinen, jossa ruokatähteisiin erikoistunut kokki Sami Garam tuli valmistamaan herkkuja. Asukkaat ihmettelivät aluksi, että voiko noista raaka-aineista saada illallista aikaan, mutta mestarikokkina Sami sai loihdittua sellaisia herkkuja, että jokainen sai mahansa täyteen. Kaupalla olemme pyrkineet antamaan vastaavia vinkkejä asiakkaillemme päivittäin, jotta he voisivat hyötyä kertyneestä ammattitaidostamme. Samalla olemme saaneet rohkaistua asiakkaitamme kysymään vinkkejä ruoka-aineiden syömäkelpoisuuden selvittämiseen. Eli vaikka teollisuus ja kauppa joutuu merkitsemään tuotteisiin parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä päiväykset, niin se ei aina merkitse, että tuotteet olisivat syömäkelvottomia.

Projekti onkin saanut paljon julkisuutta ulkomaita myöden ja monet taloyhtiöt ovat olleen kiinnostuneita vastaavan toimintatavan kopioimisesta omaa käyttöönsä. Taloyhtiön asukkaita on haastateltu eri ohjelmiin ja uutisiin sekä moniin lehtiin ja nämä onkin dokumentoitu hienosti taloyhtiön blogiin. Itseäni on myös haastateltu muutaman median toimesta. Tarkoitus onkin ollut herättää keskustelua aiheen tiimoilta ja saada jokainen hiukan miettimään omia toimintatapojaan ruuan käsittelyn ja kuluttamisen suhteen. Myös yksi tärkeä seikka on nostettu esille projektin edetessä ja se on ollut yhteisöllisyys. Kun taloyhtiössä lahjoitetaan ruokaa asukkaiden kesken, niin he tutustuvat toisiinsa ja kynnys yhteiseen tekemiseen alenee.

Koska ruokahävikin vähentäminen on minulle itselleni hyvin tärkeä kaikissa muodoissaan, niin uskon Saa syödä-projektin olevan hyvä alku, josta jatkaa aiheen ympärillä jatkossa. Joten, miten Sinä voisitkaan vähentää omaa ruokahävikkiäsi jokapäiväisessä toiminnassasi?

Joskus yrittäjänä tulee sellaisia päiviä, että kauppiaan on pystyttävä tekemään myös toisten työt kun työntekijät kaatuvat yksitellen sairasvuoteelle. Valitettavasti meille iski juuri superpäiväviikoille sairauslomien suma, joten töissä olevien täytyy venyä äärimmilleen ja kauppias tekee siinä mukana minkä ehtii. Aina sairauslomia ei pystytä korvaamaan tuuraajilla, sillä heitäkään ei yhtäkkiä aina saa ja yrittäjänä kustannukset karkaavat nopeasti pilviin jos kaikki työtunnit joutuu maksamaan tuplana.    

Tällaisina päivinä näkee hyvin, kuinka moni työntekijöistä on sellainen moniosaaja että kaikki kaupan hommat hoituvat ilman sen kummempia ihmettelyjä. Harvalla alalla ammattitaito on tätä luokkaa että toisten työt pystytään tekemään oman työn ohella! Kauppiaan on pystyttävä käytännössä hoitamaan vaikka koko kaupan osastojen tilausvastuut ja työt tarvittaessa, sillä viimekädessä se on omasta työstä kiinni kuinka yritys pyörii vajaamiehityksellä. Jotkut kauppiaat keskittyvät enemmän numerojohtamiseen, mutta vaikka itse joudunkin istumaan paljon toimistossa, teen myös osastoilla lähes päivittäin töitä nähdäkseni kuinka homma pyörii. Käytännössä tänäänkin kahden työntekijän ollessa vahvuudesta pois olen tehnyt niin leipäosaston kuin einesosastonkin töitä ja kappas vaan, purkanut myös koko hevikuorman yksin ja emme ole vielä edes avanneet ovia tänä aamuna…

Kun osa porukasta talvilomailee, superpäivät puskevat päälle ja osa porukasta tippuu sairaspetiin, tuntuu välillä että yksi käsipari ei pitkälle riitä. Kummasti kauppias on kuitenkin aina se, joka niiden moniosaajien kanssa vetää homman kasaan ja taas saadaan yksi päivä onnistumaan. Yrittäjänä on onneksi myös vapaus lähteä kotiin silloin, kun itse haluaa. Joskus päivä venyy liian pitkäksi, mutta joskus on myös mahdollisuus lähteä vaikka kesken päivän koiranpennun kanssa koirakouluun. Tällaiseen vapauteen on harvassa ammatissa mahdollisuus!

Meillä K-kaupoissa kasvatetaan koko ajan uutta kauppiassukupolvea ja kasvattajakauppiaan esimerkki tulevalle kauppiaalle on äärimmäisen tärkeä. Kun kauppiasharjoittelija aloittaa työssään, täytyy myös kasvattajakauppiaan mukautua roolinsa valmentajana työtekijälle, joka on erilaisessa roolissa kuin tavallinen myyjä. Kun kasvattajakauppiaan paikkaa aikoinaan tarjottiin itselleni, jouduin pohtimaan, että saako tuleva kauppiasharjoittelija varmasti tarvittavan tiedon opissani. Kauppiasharjoittelijan tulee oppia tarpeelliset taidot työn ohessa ja vastuu tästä on kasvattajakauppiaalla. Omasta mielestäni myös sillä, minkälaisessa kaupassa harjoittelun suorittaa on merkitystä. Oman kauppiasharjoittelijani kanssa siirryimme monta kokemusta rikkaampana aikoinaan K-marketista yhdessä isomman kokoluokan kauppaan ja nyt tuli se hetki, että kasvatti lähti maailmalle. Muistelen lämmöllä myös omaa kasvattajakauppiastani jolta opin tähän ammattiin sain, enkä ilman häntä olisikaan tässä.
Kun kauppiasharjoittelija aloittaa opiskeluissaan, into uusien asioiden oppimisesta on kova ja tämä tsemppaa myös kauppiasta omassa työssään. Parhaimmillaan kauppiasharjoittelija on tärkeä tuki myös kauppiaalle vaikeina hetkinä, sillä yhdessä alamäkien kokeminen vahvistaa myös tulevan uuden kauppiaan osaamista kestää vastoinkäymisiä ja päästä niistä eteenpäin. Nyt kauppiasharjoittelijani lähdettyä omaan kauppaan, olen kuin huolestunut äiti lapsen lähdettyä maailmalle jonka tekee mieli koko ajan soitella ja antaa myös turhia neuvoja jotka menevät varmasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hienoa on se, että tiedän antaneeni hänelle kaikki tarvittavat tiedot ja taidot, jotta omassa kaupassa on mahdollisuus menestyä. Siihen tarvitaan sitten työtä, työtä ja työtä.

Sosiaalisessa mediassa ja jopa nelosen uutisissa esitelty avocadopasta on ilmeisesti suomalaisten uusi kansallisruoka. Yhdestä näistä ”suomenruotsalaisten hienoista” blogeista lähtenyt pastaresepti on hullaannuttanut myös tavalliset ihmiset ympäri maakuntia. Tämä tarkoittaa sitä, että myös meidän maaseudulla sijaitsevasta supermarketista on kyseiseen pastareseptiin olennaisena kuuluva pecorinojuusto loppu. Kauppiaana olen äärimmäisen iloinen, että myös meillä liikkuu nyt avocadot, lime, tuoreet chilit ja pecorinot ja oikeastaan hävettää, etten ole vielä pastareseptiä kokeillut. Löytyykö vielä joku, joka ei ole tästä reseptistä kuullut?
Tänään totesin, että avocadopasta on rantautunut vahvasti nyt myös Lempäälään, sillä kolme ihmistä kyseli pecorinoa jo ennen kello kahtatoista. Kolmannen ”eioon” kohdalla jouduin siirtymään takavasemmalle nieleskelemään pettymystä siitä, että en ole osannut ohjeistaa osastovastaavaa kyseisen tuotteen räjähdysmäiseen menekin kasvuun. Tai ehkä nyt ei räjähdysmäiseen, mutta kasvuun kuitenkin. Pystyn vaan arvailemaan, montako päivää on mennyt että meillä on ollut hylly tyhjänä? Miksei kukaan ole kertonut että tätä kysellään? Vielä kun pitäisi ehtiä katsomaan kaikki kokkiohjelmat jotta pysyisi kärryillä missä mennään…
Suomalaiset ovat erikoista kansaa, sillä nyt on löytynyt sukupolvi joka elää ruokatrendien mukaan valmistaen kotikeittiöissä niin sushia kuin karjalanpiirakoitakin. Kaupassa meidän tulee vastata kysyntään nopealla sykkeellä ja tietysti se harmittaa jos ollaan myöhässä, eikä tuotetta kysyjälle löydy. Jokin aika sitten erilaiset leivontauutuudet olivat kysyttyjä, meni lemoncurdia ja kondensoitua maitoa, kun nyt taas seurataan silmä tarkkana erilaisia ”sikke keittää tai nigella kokkaa” ohjelmia, mikä ei ollenkaan ole hassumpi juttu. Tomi Björk toi telkkarikokkailuillaan meidän valikoimiin myös mirin-riisiviinietikan joka on aasialaisen keittiön yksi perusjutuista. Vaikka einespizzat ja valmispöperöt ovat tärkeitä tuotteita, niin paljon mieluummin kannustan kokeilemaan taitoja keittiössä ja tekemään jotain uutta. Avocadopastan resepti odottaa nyt kauppiaankin keittiössä, saataisiin vaan sitä pecorinoa…

Ketjun yhteismarkkinointi toi meille mukavaa piristystä tammikuun alkuun räjäyttämällä euron tarjouksia alkuviikkoon. Tämä on meille aina kiva juttu kun markkinointia tehdään massiivisesti ja tuotepeliin panostetaan. Miten tämä tavarapeli sitten tarjouskampanjoissa toimii?

Osastovastaavat antavat tarjoustuotteista ennakkotilaukset jo yli kuukautta ennen ilmoittelua ja joskus tarjoustuotteiden menekki on meillekin täysi arvoitus. Niinhän sitten kävi tälläkin kertaa, että vaikka ammattitaito on kohdallaan, niin ei pystytty ennustamaan montako maksalaatikkorasiaa tarjouksessa myydään. Joskus muinoin on ilmeisesti ollut tapana, että tarjoustuotteita tilataan tarkoituksella varovasti kun meille kauppaankaan ei niistä jää katetta. Itselleni on kuitenkin kunnia-asia, että tavaraa riittää varmasti kaikille. Mehän kutsumme asiakkaat vierailulle tarjousilmoittelulla ja silloin pitää olla mitä tarjota.

Tällä kertaa kävi niin, että maanantaina ovien avautuessa ensimmäiset asiakkaat nappasivat sylitolkulla tarjoustuotteita. Emme voineet kieltäytyäkään myymästä yhdelle ihmiselle 15 maksalaatikkoa ja loppuuhan ne tavarat sitten nopeasti kun hamstraajia on liikkeellä useita. Harmittaa aina tavallisen asiakkaan puolesta joka tulisi ne muutamat rasiat hakemaan, eikä hänelle jää enää ostettavaa kun emme ole osanneet kristallipallosta katsoa paljonko tuotteita menee. Välillä käy niin, että tavarantoimittajatkaan eivät ole osanneet arvioida tuotteiden suurta menekkiä ja alun perin tilattuja tuotteita eisaada. Sitäkin on joskus vaikea ymmärtää vaikka tehdas olisi naapurissa ja vielä vaikeampaa sellaista on selitellä asiakkaille.

      Kääntöpuoli asiassa näin kauppiaan näkökulmasta on se, että välillä tavaraa jää kovasti ja sekään ei ole mukavaa. Pyrin kuitenkin tekemään kaikkeni, että päiväysten lähestyessä hyvää ruokaa ei heitetä roskiin, vaan myymättä jääneitä tuotteita annetaan Tampereelle diakoniaan Mustan lampaan toimintakeskukseen ja Lempäälän diakoniaan josta ne jaetaan niitä tarvitseville. Kauppiaana on ilo olla kun tietää, että voi tällä tavalla tuoda jollekin helpotusta arkeen. En koskaan koe, että se olisi jotenkin itseltäni pois vaikka kaikki pois annettava ruoka onkin omilla rahoillani maksettu, sillä tämä on tapa auttaa lähimmäistä ja jossa apu menee varmasti myös perille. Kaikista liikuttavimman joulukortin sain tänä jouluna Mustan lampaan diakonian väeltä: “kiitos siitä, että teet mahdolliseksi sen, että me voimme auttaa”.

Takana on reilu 6 kuukautta kauppiasuraa ja kaupalla perusasiat alkavat jo sujua pikkuhiljaa. Lähtötilanteessa osastohenkilökunnallani ei ollut juurikaan kokemusta osastotyöskentelystä, mutta tällä hetkellä suurin osa henkilökunnasta hallitsee jo omat tehtävänsä  ja perehdytyksen tarve on vähentynyt huomattavasti. Työnkuvia on tehostettu ja viilattu sekä henkilöstökulut on saatu kohtuullistettua. Kuitenkaan oma työmääräni ei tahdo millään vähentyä, vaikkakin Joulukiireet lisäävät sitä aina huomattavasti.

Omat työtehtäväni vaihtelevat toimistohommista hyllytykseen ja kassatyöskentelyyn, eli käytännössä kaikkea mahdollista kaupassa ja sen ulkopuolella. Pääsääntöisesti pyrin tekemään itseni tarpeettomaksi perusrutiineissa, mutta silti ”tulipalojen sammuttamista” riittää. Edellisenä iltana ja aamulla usein suunnittelen tulevan päivän tehtäviä autolla ajaessani ja pyrin priorisoimaan niitä. Osa asioista pitää tehdä ”virka-aikaan” (klo 8-16) ja osan pystyy tekemään tämän ajan ulkopuolella. Mutta silti miltei joka ikinen aamu pääsee muuttamaan suunnitelmiaan heti kaupalle päästyään (Korostan todella, että -pääsee -, koska nautin kiireestä ja muuttuvista tilanteista sekä haasteista). Joskus voi mennä parikin tuntia yksinkertaiseksi luulemansa asian kanssa. Miksi ei voisi nauttia uusien asioiden oppimisesta ja haasteista selviämisestä? Joskus on nekin asiat opittava ja itse otan nämä tilanteet aina oppina ja pyrimmekin aina kaupalla oppimaan uusista asioista jotain, jotteivat ne toistuisi. Olen kuullutkin usein kysymyksen: ”Miten jaksat hymyillä, vaikka asiat eivät mene aina putkeen ja useampikin ihminen on hihassa samaan aikaan kiinni ja puhelinkin vielä soi?”. Välillä väsyneenä, kun hymy ei ole niin herkässä, mietin itsekin tätä samaa asiaa, mutta tämän jälkeen pääsen takaisin asian ytimeen. Pitää osata nauttia olemassa olevasta, kaikesta siitä, miksi halusin juuri kauppiasuralle.

Entä miten hoitaa rutiineja, jos on useita odottamattomia asioita kulman takana? Tämä vaatii todella oman ajan hallintaa ja välillä on hyväksyttävä, etteivät kaikki asiat tule tehtyä heti tai edes huomena. Kompromisseja on tehtävä ja viimeksi eilen jouduin jättämään työntekijäni pakkaamaan ensimmäistä kertaa juuri leikkaamiani lihoja myyntiin, kun itse kiirehdin tyttäreni Joulujuhlaan. Lihat tuli pakattua ja vieläpä hyvin, vaikka en ollutkaan selän takana varmistamassa asiaa. Eli välillä on luotettava muiden taitoon viedä asiat loppuun, kun muut velvollisuudet kutsuvat. Jokaisella on oma tapansa hoitaa asioita ja juuri tätä erilaisuutta on osattava hyödyntää.

Meillä Kuljun Kartanossa joulun aika tarkoittaa ylimääräistä kiirettä erilaisten pyhien takia, sillä kauppamme on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Vaikka kauppa onkin asutuksen keskellä, olemme onnistuneet pysyttelemään asemakaavan ulkopuolella ja haja-asutusalueilla on vapaat aukioloajat kaupan kokoluokasta riippumatta. Kauppiaalle tämä tietää ylimääräistä stressiä sen takia, että pyhäpäivinä ei saa kuormia mutta tavaran pitäisi riittää kaikkina kauppapäivinä ja homman toimia vaikka välillä ruuhkat ovat niin suuria, että pihaan ei meinaa mahtua autolla.

    Pyhäpäivinä meille tulee asiakkaita ympäri Pirkanmaata, kun olemme usein ainut kauppa avoinna koko alueella. Tänä vuonna hauskin tapaus oli, kun eräs tyttö lähti hakemaan pyhäinpäivänä bussilla etanoita Tampereelta asti. Siinä selviteltiin puhelimessa moneen kertaan liikkuuko tänne edes mikään julkinen kulkuväline, jotta etanat saataisiin tytölle. Mehän emme kyseenalaista miksi ne etanat juuri silloin piti saada kun koko Pirkanmaan kaikki kaupat ovat kiinni vaan yritämme parhaamme mukaan asiassa auttaa.

Kauppiaana olen itse melkein kaikki pyhät töissä jo senkin takia, että haluan nähdä onko työvuorosuunnittelu ja tavarapeli onnistunutta. Joskus joku on kysynyt, onko kauppiaan pakko olla aina töissä, mutta itse nautin vaikkapa jouluaaton hiljaisesta aamuhetkestä kaupalla ennen kuin ovet avataan ja saan varmistaa että kaikki on valmista asiakkaita varten. Mukava on myös tietää, että pystyn näin antamaan perheelliselle työntekijälle vapaapäivän, sillä itselleni kun pyhänä töihin tulo ei ole sen ihmeellisempää kuin minään muunakaan päivänä.

     Nyt taidan tästä lähteä kinkunpaisto hommiin, sillä tänä vuonna tuli tilattua hiukan liikaa kinkkuja ja niitähän sitten pitää itselleen paistella. Testattu on, että 17 tuntia miedolla lämmöllä paistettu kinkku on todella mehukasta ja monta kertaa kun harjottelee niin kyllä sieltä se täydellinenkin kinkku uunista saadaan! Tämän kinkun jälkeen voi unohtaa taas hetkeksi joulun ja alkaa keskittymään muihin juttuihin. Onneksi suomalainen kalenteri on täynnä erilaisia ruokajuhlia joista seuraava varmaan on Runeberginpäivä torttuineen ja josta jatketaan laskiaista ja ystävänpäivää kohti. Jos se ei muuten vielä ole selvinnyt, niin rakkaus ruokaa ja ruoanlaittoa kohtaan on meillä kauppiailla aika suurta!