K-Trainee

Viidennessä K-trainee-ohjelmassa mukana olleet traineet valmistuivat kesällä 2015. Tästä pääset helposti seuraamaan heidän trainee-aikansa etenemistä ja tunnelmiaan ohjelman varrelta.

 

 

Hiljaisuus. Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun maaliskuussa siirryin Volkswagen Hyötyautojen maahantuonnin toimistotiloihin. Vähittäiskaupan hektinen ympäristö oli vaihtunut toimistotöiden äärelle.

Oli hauskaa päästä näköalapaikalta seuraamaan ja osallistumaan uusien mallien lanseeraamiseen Suomen markkinoille. Kuvassa näkyvä kuudennen sukupolven Transporter on tullut tämän blogin kirjoitushetkillä myyntiin ja sen ympärillä on tehty paljon töitä. On pidetty koulutuksia, suunniteltu hinnastoja, pidetty neuvotteluja sekä tarkasteltu excel -taulukoita. Kokonaisuutena sain erinomaisen kuvan maahantuonnista ja sen vaikutuksesta vähittäiskauppaan. Suuri kiitos Hyötyautojen osastolle!

Kesää on odotettu ja se on lomille lompsis! Hetken rauhoittuminen laiturinnokassa tekee ihmeitä. K-trainee-ohjelma alkaa olla loppusuoralla ja vielä on edessä Audin myyntipäällikön lomatuuraus vähittäiskaupassa ennen uusiin tehtäviin siirtymistä Seat Center Helsingin myyntitiimin vetäjäksi.

Arvokkaat käytännön opit ja mentorin kanssa käydyt sparraukset varmistavat, että uusi duuni lähtee täysillä käyntiin!

Jaakko Arho

K-trainee-ryhmän Venäjän ekskursio huipentui kauppakierrokseen paikallisessa K-raudassa sekä viimeisen päivän kultturiannokseen talvipalatsi Eremitaašissa. Lue traineiden viimeiset terveiset Pohjolan Venetsiasta.

Huikean mielenkiintoisen Pietarin kauppakierroksemme päätteeksi suuntasimme kohti paikallista K-rautaa. K-rauta-ketju laajentui Venäjän markkinoille vuonna 2005 ostamalla suhteellisen pienen paikallisen ketjun nimeltään Stroymaster, jolla oli tällöin 5 liikettä. Nyt Venäjältä löytyy jo 14 K-rautaa, joista 8 sijaitsevat Pietarissa. K-raudan markkinaosuus Pietarissa on 16-18 % luokkaa. Me pääsimme tutustumaan uuteen, syksyllä 2014 avattuun K-rauta Parashutnayaan, joka sijaitsee Pietarin pohjoisosassa kauppakeskus Kamenkan yhteydessä, yhdessä muun muassa K-ruoka- ja Intersport-liikkeiden kanssa.

K-rauta Parashutnaya muistuttaa ulkoisesti paljolti suomalaisia K-rautoja. Tuotteissa ja erityisesti niiden värikirjossa oli toki huomattavissa eroa skandinaaviseen harmaan, beigen ja valkoisen kisaan. Kiinnitimme myös erityistä huomiota kaupan mykistävään siisteyteen – kaikkialla oli putipuhdasta! On toki muistettava, että K-rauta Prashutnayassa on 100 työntekijää, joka on valtava lukumäärä verrattuna Suomen isoimpiinkin K-rautoihin. Asiakkaita sen sijaan kaupassa käy 1500-5000 päivässä, joka on Suomen K-rautoihin verrattuna vähän. Tämän eron näimme myös omin silmin: edellispäivänä kilpailija Leroy Merlinissä oli käynyt valtava ihmiskuhina, kun taas Parashutnayan K-rauta vaikutti tyhjemmältä. Potentiaalia asiakasmäärien kasvulle kuitenkin on: Parashutnayan alueen vaatimaton 100 000 ihmisen väkiluku on nimittäin voimakkaassa kasvussa.

K-raudan henkilökunnalta saimme kuulla, että paikalliset asiakkaat arvostavat palvelua erittäin paljon. Tämä näkyy myös palveluiden myynnissä: joka viides kaupan asiakas ostaa tuotteen lisäksi palveluita. Entä miten paikalliset suhtautuvat suomalaisiin tuotteisiin; suositaanko paikallisia tuotteita kuitenkin enemmän? Henkilökunnan mukaan tämä on asia, josta käydään jatkuvaa keskustelua. Tällä hetkellä suomalaisuus kuitenkin nähdään myyntivalttina ja sitä tuodaan esiin selkeästi niin myymälässä, verkossa kuin myyntiargumentteina myyntitilanteissa. Suomalaisilla tuotteilla on luotettava maine.

Kauppakierroksen päätyttyä päivä alkoi jo kääntyä iltaan ja Pietarin katujen iltapäiväruuhka vaihtui iloisten, illalliselle kiiruhtavien ihmisryhmien tungokseksi. Nevan ylittävät sillat antoivat kuhisevalle kaupungille kauniin valaistuksen. Oma iloinen poppoomme kiskaisi parhaat päälle ja suuntasi kohti gruusialaista ravintolaa hemmottelemaan makuhermoja tunnelmallisessa miljöössä. Mukaan matkaan saimme jo ensimmäisenä Pietari-iltanamme tutuksi tulleen, Venäjän Ruokakeskolla työskentelevän Aleksi Tapanin. Kuuntelimme vaikuttuneina tarinaa Aleksi urapolusta K-trainee-ohjelmasta aina ruokakaupan kansainväliselle näköalapaikalle asti - kipinä kansainvälisiin työtehtäviin sai varmasti sytytysnestettä monen ryhmämme traineen mielissä.

Viimeinen päivämme Pietarissa sujui kulturellissa tunnelmassa Eremitaašissa. Talvipalatsi ällistytti ryhmämme upeudellaan ja paikallisen oppaan kertomukset syvensivät kokemusta entisestään. Iltapäivän kruunasi epävirallinen kauppakierros Galeriaan, suurimpaan Pietarin keskustan uusista kauppakeskuksista. Keskus näyttikin kiiltelevine pintoineen juuri rakennetulta ja kauppakeskuksen 290 liikettä pitivät huolen siitä, että viimeisetkin ruplat saatiin sijoitettua tarpeellisiin ja vähemmän tarpeellisiin kotiinviemisiin. Vielä ennen junaan hypähtämistä mutustimme masuihimme viimeiset voisulalla kuorrutetut venäläiset sapuskat ja vaapuimme kohti Allegron pehmoisia penkkejä.

Kaiken kaikkiaan Pietarin ekskursio oli silmiä avartava, ajatuksia herättävä ja vaikuttava kokemus, josta tulemme varmasti puhumaan vielä pitkään – ja ehdottomasti positiiviseen sävyyn! Suurkiitoksen reissusta ansaitsevat superomistautunut emäntämme Leena Fedotov sekä monitaituri ja äitihahmomme, K-instituutin Reija Isaksson.

From Russia with love,

Anniina ja Susanna

Virheiden salliminen ja mielipiteiden myllyttäminen hyvässä hengessä antavat tietä kasvulle mentorointiprosessissa. 

Kasvattajana kokemus

Viimekeväinen valintani K-trainee-ohjelmaan toteutti jo itsessään toiveen saada kasvaa kaupan alan rautaiseksi ammattilaiseksi kotimaisen yrityksen valmennuksessa. Samalla toteutui toinenkin toive. Olin jo jonkin aikaa metsästänyt mentoria matkalleni ja K-trainee-ohjelman myötä sain heitä kaksi. Tuplasin ja tuuletin!

Mentorini K-raudan ketjujohtaja Virpi Viinikainen ja K-rauta Vantaanportin myymäläpäällikkö Risto Oinonen ovat antaneet tehtävälleen kaikkensa. Dream builder -duoni on avannut rautakaupan kenttää kahdesta näkökulmasta ja vastannut väsymättä kysymyksiini – niihin tyhmiinkin, joiden kysymistä ei ole turhaan tarvinnut jännätä. Kaksikon kannustuksen myötä olen löytänyt itseni myös tien päältä rautakaupan vastuullisuuskonseptin kouluttajana ja viimeisimpänä K-rauta-kauppiaiden edestä sosiaalisen median sanansaattajana.  

Oma suhteeni mentoreihini on tehty avoimesta ajattelusta, havaintojen haastamisesta ja hersyvästä huumorista. K-trainee-ohjelman määränpää on matka, mutta ilman mentoreitani olisin vasta alkutaipaleella ja siksi he ansaitsevat jo tässä kohtaa kiitoksen ja kumarruksen.

Oletko sinä jo kokemusta kerryttänyt osaaja? Avaa siipesi ja jaa oppia oman ympäristösi tulevaisuuden tekijöille. Toimi näin: tunnista tyyppi, jolle osaamisesi ja aikasi ovat kuin lottopotti ja laita itsesi peliin. Saat takaisin enemmän kuin mistä luovut!

Loistavaa kevättä ja aurinkoa matkaan!

K-trainee Mirjana Stenbom

Blogipostia Venäjältä!

Suurten odotusten saattelemana tutustuimme seuraavaksi K-ruoka-kauppaan. Saimme ensin kuulla maajohtaja Kari Heiskasen näkemyksiä Venäjän vähittäiskauppamarkkinoista ja kilpailutilanteesta ja sen jälkeen siirryimme intoa täynnä varsinaiselle kauppakierrokselle.

Keskeisenä kilpailuetuna K-ruoka-kaupoilla Venäjällä on suomalaisuus, joka symboloi venäläisille tuoreutta, laatua sekä luotettavuutta. Suomalaista fiilistä kauppaan tuovatkin tuotteiden lisäksi suomalaiset tekstit, musiikki ja kuulutukset, jotka toivottavat asiakkaat tervetulleeksi K-ruoka-kauppaan ensin suomeksi ja sitten venäjäksi.  

Tuotevalikoiman painotus on vahvasti ruoan puolella: vaikka konseptin juuret ovat K-citymarket-ketjussa, ovat kaupan käyttötavaraosastot pinta-alaltaan huomattavasti kotimaisia sisaruksiaan pienemmät ja tuotteistus keskittynyt käyttötavaran vahvuusalueisiin, kuten kosmetiikkaan.  

Tuoreus ja laatu ovat K-ruoka-konseptin kulmakiviä. Kaupan omissa keittiöissä taiotaan tuoretiskin herkut aivan alusta loppuun asti paikan päällä, eikä suussa sulavia Pavlova-leivoksia tai tuulihattuja maisteltuaan tiskin suurta suosiota tarvinnutkaan ihmetellä. Kotikeittiön runsas valikoima suorastaan houkuttelee ostamaan herkkuja maisteltavaksi!  

Tuoreus ja laatu painottuvat näkyvästi myös hevissä, joka valikoimallaan peittoaa kilpailijat. Kokonaisuudessaan kauppa lumoaa siisteydellään ja erinomaisella kauppakunnolla, jossa jokainen hyllyrivi on hyvässä järjestyksessä ja tuotteet selkeästi esillä.  

Onneksemme pääsimme kauppakierroksella kurkistamaan myös takatiloihin, jossa silmät pyöreinä hämmästelimme vastaleikattuja porsaanruhoja, valtavia varastotiloja sekä kokonaisvaltaista siisteyttä. Kierroksen lopuksi astuimme hetkeksi paikallisten myyjien arkeen tutustumalla heidän taukotilaansa ja ruokailemalla heidän lounasravintolassaan.

Erityiskiitos K-trainee-kollegallemme Leenalle upean kierroksen järjestämisestä!  

Katrine ja Emma    

***  

K-traineet vierailivat pääsiäisen aikaan Pietarissa. Matkakokemuksia seurataan K-trainee-blogissa viiden bloggauksen verran. Tämä oli reissublogi osa 4/5.

Kesprossa kaiken takana on asiakas

Maija ja annaelina | 18.05.2015

Joskus K-trainee-taipaleella tajuntaan iskeytyy pysähdyttävä ajatus, että tämä ainutlaatuinen kokemus, hetki tai kohtaaminen olisi todennäköisesti jäänyt tapahtumatta, jos ei olisi mukana ohjelmassa. Ruokakeskon K-traineet Annaelina ja Maija kokivat tällaisen kaksipäiväisen tutustuessaan ensin Kesproon yleisesti ja sen jälkeen vierailemalla Lahden noutotukussa.

Tukussakin panostetaan esillepanoon. Näyttävien Menu-tuotteita pullollaan olevien hyllynpäätyjen edessä on hyvä patsastella. Kuvassa vasemmalla Annaelina ja oikealla Maija.

Kespro on yksi Kesko-konsernin kruununjalokivistä olemalla hotelli-, ravintola- ja catering- eli ateriapalvelualan markkinajohtaja. Kuten vähittäiskauppa- myös suurkeittiöpuolella on havaittu, että massatekeminen ei enää nykypäivänä riitä, vaan asiakkaan henkilökohtaiset tarpeet on tyydytettävä personoitujen ratkaisujen avulla.

Kespro myy tuotteiden sijaan asiakkaille palveluita sen mukaan, mitä asiakas todellisuudessa haluaa. Hyvän vakioasiakkaan kuorma saatetaan esimerkiksi toimituksen yhteydessä purkaa ja hyllyttää, jos asiakas kokee saavansa siitä hyötyä.

Tukkumaailmaa tuntemattomalle saattaa tukusta tulla mieleen kolkko ja nuhjuinen peltihalli, jossa on 20 kilon jauhopusseja. Ensimmäinen väittämä on väärin, toinen oikein. B-to-B-toimialasta huolimatta tukussa myydään selvästi tuotteita ihmiseltä ihmiselle.

Lahden noutotukun asiakkaita tervehtii sisäänkäynnin luona pieni kahvio, jonka jälkeen edessä avautuvat korkeat hyllyt ja leveät käytävät. Asiakasviestintää on K-ruokakauppoihin verrattuna vähän, minkä vuoksi siihen tulee kiinnittäneeksi huomiota. Henkilökunta on iloista ja rivakkatahtista. Kerääjät kiiruhtavat ympäri tukkua keräämässä toimitusasiakkaille meneviä kuormia samalla, kun asiakkaat lappaavat kärryihinsä lähipäivinä tarvitsemiaan tuotteita. Tukku on siisti, ja tyhjät pahvit kerätään pois salamannopeasti.

Kurkkusalaatilla on kokoa Maijan sylin verran.

Tukkupäällikkö Sami Vilander on rautainen ammattilainen, jonka ruokakiinnostus ja -tieto ovat kadehdittavalla tasolla. Tulevien ruokatrendien lisäksi hän valottaa meitä kahdesta Lahden spesialiteetista eli lihamukista ja kebabista. Kebabin suursuosio näkyykin pakastevarastossa, jossa valtava määrä kebabeja odottaa ostajaansa. Vilanderin mukaan tukkutoiminnassa tulee ottaa asiakaskunta samalla lailla huomioon kuin vähittäiskaupassa ja muodostaa valikoima heidän tarpeidensa mukaan. Asiakas tuntuukin olevan jokaisen Kespron teon lähtökohtana.

Kebabit mielessä pyörien on hyvä lähteä takaisin kotiin tukkupäivän jälkeen. Sekä Lahden noutotukku että koko Kespro on tehnyt meihin suuren vaikutuksen. Kespron toimitusjohtaja Mika Halmesmäki tiivisti osuvasti menestyksen avaimet yhteen virkkeeseen: "Strategiset valinnat tulee tehdä kilpailuetujen pohjalta, ja pitää niitä kaiken toiminnan lähtökohtana.

Ei huono vinkki elämään ylipäätään.

Terveisin Annaelina ja Maija

Kiinnostavan ja ruokakeskeisen tukkupäivän jälkeen maittaa mehevä kebab.

Blogipostia Venäjältä!

K-trainee-ohjelman Pietarin vierailun ensimmäinen kauppakierrospäivä huipentui Venäjälle vuonna 2004 rantautuneeseen ranskalaislähtöiseen rautakauppaan, Leroy Merliniin. Toimija on osa ADEO-konsernia, joka 15 ketjun voimin muodostaa maailman kolmanneksi suurimman rautakauppatoimijan. Odotukset vierailun suhteen olivat siis korkealla!

Maanantai-iltapäivänä kauppaan saapuessamme ensimmäisenä vastassa oli häkellyttävä suora – reilusti yli kaksikymmentä kassaa.

Toinen huomio kohdistui myymälän sisääntulon kangasosastoon, jonka tarjonta leikkauspisteineen oli laajuudeltaan ja värikirjoltaan ruhtinaallisen runsas. Taittuisikohan vastaavanlainen toteutukseen kotimaisessa rautakaupassa?

Värikylläisyys toistui myös myymälän malliryhmissä, joista suurin osa oli tehokkaan tilankäytön nimissä nostettu yli kahden metrin korkeuteen tai aina kaupan katonrajaan asti. Rohkea värienkäyttö antoi persoonallisen säväyksen kokonaisuuksille ja loi kontrastin skandinaavisen minimalistiselle tyylille. Oppaaltamme kuulimme kylpyammeen olevan lähestulkoon venäläisen kodin vakiovaruste ja myymälä tarjosikin valikoiman kylpyelämyksille moneen makuun.

Suomessa tutun noutopihan puuttuessa kaupan konseptista raskas rakennusmateriaali löytyi sisätiloista. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, pienemmän kokoluokan kulkuneuvot olivat kuitenkin tervetulleita myymälään.

Sanovat että matkailu avartaa ja osuvat siinä naulan kantaan. Kotimaisesta kentästä poikkeavaan toimijaan tutustuminen herätteli ajatuksia, jotka helposti hakeutuvat totuttuihin toimintatapoihin. Merkitsimmekin säännöllisen näkemysremontin oman osaamisemme huoltokirjaan, jotta ideat pysyisivät ruostumattomina.

Monelle meistä päivä oli Venäjällä ensimmäinen ja sen kruunasivat paikallinen vieraanvaraisuus, elämyksellinen illallinen ja K-trainee-poppoolle omistettu nimikkokakku. Lopuksi haluamme kiittää ja suitsuttaa matkaoppaanamme toiminutta omaa Venäjän ekspatriaattiamme, K-trainee Leena Fedotovia - спасибо и поклон!

Rautaisin terveisin, K-traineet Mirjana Stenbom ja Hannu Halme

Lähteet: www.leroymerlin.com ja www.svkk.fi

***
 
K-traineet vierailivat pääsiäisen aikaan Pietarissa. Matkakokemuksia seurataan K-trainee-blogissa viiden bloggauksen verran. Tämä oli reissublogin osa 3/5.

Tiesitkö, että Pietarissa hypermarketit ovat auki ympäri vuorokauden? Pietarin kauppakierroksen toisella etapilla K-traineet seikkailivat valtavassa O’KEY-hypermarketissa ja havahtuivat suomalaisen ja venäläisen ruokakaupan eroihin. Venäläiskuluttajille ruuan laittaminen alusta alkaen itse on pyhä asia, kun taas suomalaiset turvautuvat useammin eineksiin.

”Venäläinen hypermarket" oli ensimmäinen ajatuksemme, kun saavuimme Pietarin kauppakierroksemme toiselle etapille; hypermarket O’KEY:hin. Tutustuminen tähän suureen venäläiseen päivittäistavaraketjuun paljasti eroja venäläisen ja suomalaisen ruokakaupan välillä.

Yksi silmiinpistävimmistä eroista oli O’KEY-hypermarketin valtava koko. Vierailukauppamme teki 10 000 neliömetrin myyntialallaan vaikutuksen meihin pienempiin hypermarketteihin tottuneisiin suomalaisiin. Toinen merkittävä ero liittyi kaupan valikoimaan, josta ruuan osuus oli huomattavasti suurempi ja käyttötavaran puolestaan pienempi kuin koti-Suomen hypermarketeissa. Pietarilaisten ei siis tarvitse murehtia ruokavaihtoehtojen puutteesta - kuten ei myöskään ostoksille ehtimisestä. Suuri osa kaupungin hypermarketeista on auki ympäri vuorokauden. Lisäksi 55 kassapistettä takaavat asiakkaalle ulospääsyn kaupasta ilman jonotusta.

Venäläisille ruuanlaitto on pyhä asia, ja keittiötaitojen arvostus näkyi etenkin kaupan palvelutiskillä. Suomalaisittain valtavat tiskirivit notkuivat isoja lihakimpaleita, erilaisia suolaisia ja makeita piirakoita sekä mitä mielikuvituksellisimpia majoneesisalaatteja. Löytyipä kalatiskin vierestä jopa karppiallas.  Suomalaisten suosimia einesruokia oli vain vähän tarjolla, sillä lähes kaikki valmiit ateriat ostetaan palvelutiskiltä. Käsillä tekeminen on tärkeää, minkä vuoksi kauppojen takatiloissa suuri määrä työntekijöitä leipoo, leikkaa ruhoja ja laittaa ruokaa aamusta iltaan. Myös kaupan omien reseptien kehittämiseen satsataan, sillä niiden avulla erottaudutaan kilpailijoiden keittiöistä.

Kaikkiaan vierailu O’KEY-hypermarketissa havahdutti näkemään erot suomalaisten ja venäläisten kulutustottumuksissa. Valaistuneena ja kulitsat eli pääsiäispullat kainalossa jatkoimme oppimismatkaamme kohti rautakaupan maailmaan.

Maija ja Jaakko

***
K-traineet vierailivat pääsiäisen aikaan Pietarissa. Matkakokemuksia seurataan K-trainee-blogissa viiden bloggauksen verran. Tämä oli reissublogi osa 2/5.

11 K-traineeta äitihahmonsa Reija Isakssonin kanssa tutustuivat muutaman päivän ajan Pietarin vähittäis- ja erikoiskauppoihin sekä venäläiseen elämänmenoon. Kaupat eivät todellakaan olleet mielikuvien likaisia törkykasoja vaan kuin suoraan siisteyssissien suloisimmista päiväunista.

K-traineet Pietarissa. Kuvassa vasemmalta Johannes, Jaakko, Annaelina, Hannu, Maija, Leena, Susanna, Emma, Mirjana, Anniina ja Katrine.

Kilpailu Pietarissa on kovaa, ja venäläiset kuluttajat ovat viime aikojen poliittisen ja taloudellisen kuohunnan vuoksi entistä hintatietoisempia. Ruoan alhainen hintataso ilahdutti kovasti sinisilmäisiä matkaajia.

Herätys toisena pääsiäispäivänä 4.40 ei saanut meitä K-traineita varsinaisesti hihkumaan innosta. Ikimuistoinen reissu olisi kuitenkin jäänyt kokematta, jos emme olisi aamulla jaksaneet kampeutua ylös sänkyjemme lämmöstä. Me K-traineet yhdessä K-instituutin äitihahmomme Reija Isakssonin kanssa puksutimme junalla Pietariin tutustumaan paikallisiin vähittäis- ja erikoiskauppoihin ja tervehtimään Venäjän vahvistustamme Leenaa, joka suorittaa ohjelmaansa Pietarissa. Leena toimi koko reissun ajan ansiokkaasti matkanjohtajanamme ja teki vierailun meille helpoksi. Saimme hoiperrella silmät lautasen kokoisina perässä, kun hän piti meistä huolen.

Suurimmalle osalle ryhmästä retki Venäjälle oli ensimmäinen ja paperisodan määrä ennen matkan alkua oli hämmentävä. Opimme, että Venäjän viisumi saattaa jäädä saamatta siksi, että on kirjoittanut allekirjoituksena sinisen kuulakärkikynän sijaan punaisella. Alkukankeudesta huolimatta pamahdimme koko konkkaronkka onnistuneesti keskelle Pietarin ruuhkaa kymmeneltä aamulla ja loikkasimme suoraan minibussiin, jolla suuntasimme esikaupunkialueelle kauppakierrokselle. Pietarin asuinalueet olivat niitä harvoja asioita, jotka vastasivat odotuksia. Talot olivat kuin samasta muotista valettuja ja sijoiteltu vieriviereen.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli harmaiden pystyyn homehtuneiden kerrostalojen keskellä törröttävä hypermarket Lenta. Se on Venäjän toiseksi suurin hypermarketketju ja sen liiketoiminta pohjautuu hintavetoisuuteen. Astuttuamme sisään Lentan ovista tuntui kuin olisimme saapuneet tukkuun. Ihmetystä herätti etenkin varastointi. Suurin osa tavaroista on varastoitu myymälään hyllyjen päälle. Suomalaistyylistä isoa takavarastoa ei ole, vaan suurin osa tavaroista pidetään lähellä asiakasta. Välillä myymälässä saikin väistellä trukkeja, lavoja ja tavarakasoja. Venäläiset pitävät myös suurista tavaramassoista myymälässä, minkä vuoksi keskikäytäville oli jätetty runsaasti tilaa sesonki- ja kampanjatuotteille.

Kalatiskillä pakkaamattomat kalat olivat kenen tahansa näpelöitävänä Halutessaan asiakas sai ostaa hanaolutta irto-olut meiningillä.

Käyttötavaran osuus Lentassa ei pinta-alallisesti ole niin suuri kuin meille tutuissa K-citymarketeissa. Pikkutilpehööriä kuitenkin riitti autostereoista, kumisaappaisiin ja kosmetiikasta vauvantarvikkeisiin. Elintarvikepuolella panimotuotteet tuntuivat jatkuvan silmän kantamattomiin. Sen sijaan hedelmä- ja vihannesosasto ei houkutellut ostamaan ja leipä-osasto sai lähes haukottelemaan tylsyydestä. Suomalaisiin hygieniavaatimuksiin tottunutta kummastuttivat avoimiin tiskeihin sijoitetut pakkaamattomat kalat. Vaikka valikoima ei tehnytkään meihin lähtemätöntä vaikutusta, siisteys sai haukkomaan henkeä. Lattiat kimmelsivät jalokivimäisesti ja hyllyrivit olivat kuin vatupassilla suoraksi vedettyjä. Mielikuvat Venäjän epäsiisteydestä murenivat nopeasti, ja ensivaikutelma venäläisistä vähittäiskaupoista jäi todella positiiviseksi.

Tutkittuamme Lentan läpikotaisin pidimme pienen evästauon kaupan pihalla venäläistä suklaata maistellen, kunnes nousimme taas pikkubussiin ja jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kauppaa. Matka jatkuu seuraavassa blogikirjoituksessa.

Hyllyt olivat enemmän kuin kunnossa.

Varastointimenetelmät olivat meille uusi juttu. 

 

Annaelina & Johannes

***

Pietarin kuulumisia seurataan K-trainee-blogissa viiden bloggauksen verran. Tämä oli reissublogi osa 1/5.

 

Käsin leivonnan lähteillä

maija | 24.03.2015

Tiesitkö, että K-kauppojen jauholeipomoissa leivotaan joka aamu tuoretta leipää käsin? Ruokakeskon K-trainee Maija tutustui leipurien arkeen K-citymarket Itäkeskuksen Fazer lähileipomossa.

 

Juustojen leikkaaminen ja ystävänpäiväkampanjat saivat jäädä hetkeksi, kun pääsin verestämään kesätyömuistoja kaupan leipomoon. Vaikka maailma koneistuu kovaa vauhtia, leivotaan kauppojen lähileipomoissa leipää käsin jauhoista ja vedestä.

Aamuhorroksesta ei ole tietoakaan, kun jauhot pöllyävät ilmassa ja leipurit käyvät leipätaikinoiden kimppuun muiden helsinkiläisten vielä nukkuessa. Jo ensimmäisen tunnin aika yllätyn siitä, miten tarkkaa ja käsityövaltaista leivän tekeminen on. Oman myllyn jauhoista vaivattu sadan kilon taikina paloitellaan leivän kokoisiksi, ja jokaisen kappaleen koko tarkistetaan punnitsemalla vaa’alla. Tämän jälkeen taikinapallo riivataan eli pyöritetään leivän muotoon. Sopivasti kohonneet leivät paistetaan kiviarinauunissa 250 asteessa, kunnes ne saavat rapean kuoren. Uuneista hohkaava lämpö tekee leipurin työstä raskasta varsinkin kesähelteillä, jolloin lämpötila leipomossa voi kivuta jopa 40 asteeseen.

Kaupan kahvilan auetessa valmiiden ruisleipien tuoksu täyttää leipomon. Ensimmäiset vakioasiakkaat pistäytyvät ostamaan lämmintä leipää aamiaispöytään ja vaihtavat samalla kuulumisia henkilökunnan kanssa. Leipurien urakointi sämpylöiden, piiraiden, viinereiden ja pullien parissa jatkuu iltapäivään asti, minkä jälkeen iltavuoro esivalmistelee seuraavan päivän taikinat.

Uskon, että käsityönä tehdyllä leivällä on paikkansa suomalaisten leipälautasella myös tulevaisuudessa. Vaikka paistopisteet ja paistovalmiit tuotteet kasvattavatkin suosiotaan, on jauholeipomoilla tärkeä rooli lähiruokaperinteen edistämisessä. Paikallisten makumieltymysten mukaan leivottu lämmin ruisleipä, jonka päälle levitetty voi sulaa, on suomalaista ruokakulttuuria parhaimmillaan.

Audi – Vorsprung durch Technik

Jaakko | 05.03.2015

​...Ja näin mukavasti suomennettuna "Teknistä etumatkaa". 

Joulukuun alussa siirryin K-trainee-ohjelmassa Volkswagen Center Airportin henkilöautokorjaamosta takaisin automyynnin pariin kolmeksi kuukaudeksi. Nyt oli vuorossa tutustuminen premium-brändi Audiin. Vaikka automies olenkin, niin jälleen kerran mielikuvani automyynnistä muuttui ja ymmärrän entistä paremmin, miten hyvää palvelua asiakas saa astuessaan merkkiliikkeeseen.

Heti aluksi osallistuin Audin järjestämään koulutukseen Münchenissä. Luvassa oli kaksi päivää saksalaisella tarkkuudella toteutettua tuotekoulutusta - mistään huvimatkasta ei siis ollut kysymys. Molemmat päivät olivat täynnä ohjelmaa, teknistä tuotekoulutusta ja koeajoja uusilla Audin malleilla.

Lisäksi oli hienoa päästä kokeilemaan muutamia kilpailevia tuotteita ja syventää tietämystä myös niiden osalta, jotta pystyy paremmin keskustelemaan asiakkaan kanssa. Asiakas voi siis luottaa siihen, että minä automyyjänä osaan kertoa hänelle parhaalla mahdollisella tavalla tuotteista, koska niistä saatu oppi perustuu käytännön koulutukseen ja kokeiluun.

Muutaman päivän tehokoulutuksen jälkeen astuin Audi Center Airportilla automyyjän saappaisiin. K-trainee-ohjelmaan kuuluu myös päästä paremmin tutustumaan esimiehen työskentelyyn, jossa sain hyvää kokemusta toimimalla viikon myyntipäällikön sijaisena. Ei hullumpaa vai mitä?

Kolmen kuukauden jälkeen on aika siirtyä kohti uusia haasteita ja tutustua maahantuontiin Volkswagen hyötyajoneuvojen osastolla.

Jaakko

Innolla kohti uusia haasteita

Katrine ja Emma | 25.02.2015

Kaupan alalla eletään jännittäviä aikoja ja K-traineina olemme päässeet näkemään tapahtuvaa murrosta monesta eri näkökulmasta.

K-trainee-ohjelman käynnistyessä kesäkuussa aloitimme käyttötavarakaupan toimialalla, joka organisaatiouudistuksessa jakaantui vuoden 2015 vaihduttua. Tämän myötä muutoksen tuulet puhaltavat myös meille tarjoten ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua eri tehtävien lisäksi myös kokonaan uuteen toimialaan!

Uuden toimialan lisäksi myös kauppaelämä jäi toistaiseksi taakse, kun ketjuharjoittelujaksomme Pitäjänmäellä alkoi tammikuussa.  Katrine (kuvassa oikealla) aloitti Anttilan markkinoinnissa ja Emma verkkokaupan sekä asiakaspalvelun projektissa. Tuntuu hienolta saada tilaisuus nähdä kaupan toimintoja myös toisesta perspektiivistä ja testata, kuinka yliopistossa saatuja markkinoinnin oppeja ja kaupan jokapäiväisestä elämästä saatua kokemusta on mahdollista yhdistää.

Vaikka ketjujakso onkin vasta alussa, olemme silti jo kokeneet kaupan arjessa opitut asiat hyödyllisiksi. K-trainee ohjelman ansiosta saatu kokemus asiakasrajapinnassa toimimisesta antaa varmasti monipuolista ymmärrystä kaupan alan asiantuntijatehtäviin tulevaisuudessa.

Innolla kohti uusia haasteita, Emma ja Katrine

”Ajan aina öisin kiitolinjallain…”

Annaelina ja maija | 17.02.2015

Jakeluauton kuljettajilta vaaditaan osaamista ja hyvää fyysistä kuntoa, varsinkin kun kuormaa on kyydissä tonneittain ja aikataulut ovat tiukat. Joulukuun alussa jakeluauton kyytiin hyppäsivät Ruokakeskon K-traineet Annaelina ja Maija.

Kello on yksitoista illalla Hakkilan keskusvarasto kakkosen ajopihalla. Edessämme on kahdentoista tunnin työvuoro jakeluauton kyydissä. ”Mitähän tästä tulee?” pohdimme tulevaa koitosta yönselässä. Kaupan aamuvuoron jälkeinen väsymys alkaa muuttua jännitykseksi ja innostukseksi. Kiittelemme kumpikin ääneen nukkumattia, joka antoi meille parin tunnin unet ennen koitoksen alkua.

On aika lähteä. Maija mönkii Forssaan ja Annaelina räpiköi Hämeenlinnaan matkaavan auton kyytiin. Ennen kuin päästään ajamaan kohti määränpäätä, auto on lastattava. Kumpikin auto pysähtyy usealle varastolle haalimaan kuormaa kasaan, mikä vie tunteja. Lastaaminen on kuin Tetriksen pelaamista, ja vaatii monimutkaisiakin laskutoimituksia lastin optimoimiseksi. Kun autot on saatu iskettyä täyteen lavoja ja rullakoita, lähdetään viimein matkaan.

Sateinen joulukuun yö on pilkkopimeä, mutta kuskien kanssa on hauskaa bongailla komeimpia jouluvaloja ja parantaa maailmaa. Kahdessatoista tunnissa ehtii mukavasti kuulla sekä jakeluauton kuljettamisesta että sen kuskista yhtä ja toista. Jakeluautojen rateista pitelevät useimmin kiinni miehet, ja me nuoret pikkunaiset värikkäissä tuulipuvuissamme herätämme hilpeyttä ja uteliaita katseita muissa kuskeissa. Epäileepä eräs kuski kyseessä olevan Pomo piilossa -ohjelman kuvauksetkin.

Monet ennakko-odotukset murenevat jakeluautossa. Matkan edetessä meille alkaa valjeta, että jakeluauton kuljettajan työ on enemmän lastaamista ja purkamista kuin itse ajamista. Ajokilometrejä kahdentoista tunnin työvuoron aikana kertyy vain muutama sata, ja suurin osa ajasta kuluukin rehkiessä varastojen ja kauppojen lastauslaitureilla.  Kuljettajan työ kysyy ammattitaitoa ja hyvää fyysistä kuntoa, sillä kuormaa on tonneittain ja kuljettajalla on vastuu aikatauluista ja tavaroiden kunnosta.

Perillä Forssassa ja Hämeenlinnassa hämmästelemme kuskien taitoa pujotella isoilla autoilla kauppojen lastauslaitureille.  Viimeistään aamuyöllä meille alkaa käydä selväksi, että työ on rankkaa. Kärräämme kuskien apuna asiakkaille tulevat tavarat ja elintarvikkeet niille määrätyille paikoille, ja jatkamme matkaa seuraavan asiakkaan luo. Kummankin auton reiteillä on useita pysähdyksiä ennen kuin kuorma on purettu. Tämän jälkeen alkaa paluujakeiden lastaaminen. Tyhjällä autolla huristelu ei ole kannattavaa, joten takaisin Hakkilaan tuodaan niin paljon lastia kuin mahdollista.

Viimein aamulla muiden ihmisten heräillessä ja lähtiessä päivän askareisiin lähdemme ajamaan kohti Vantaata. Olo on surrealistinen ja vähäisen unen aiheuttama kylmyys nakertelee luita ja ytimiä. Samalla yö jakeluauton kyydissä muutti käsityksemme koko toiminnosta ja opetti siitä todella paljon. Maijan jakeluautokokemus saa vielä loppuhuipennuksen, sillä hän ja kuski vievät paluukuorman -20 °C pakkasvarastolle. Kun autot kaartavat aamupäivällä takaisin keskusvarasto 2:lle, tekee mieli kiljua riemusta. ”Me selvisimme siitä!”

Terveisin Maija- ja Annaelina-apukuskit

Vielä reitin alussa K-traineet jaksoivat hymyillä

Keskusvaraston ajopiha on täynnä eri puolille Suomeen lähtöä odottavia rekkoja

Jakeluauto nielee pilkkopimeätä maantietä

Varhainen joulukuun aamu sarastaa takaisin pääkaupunkiseudulle saavuttaessa

Puolen vuorokauden työvuoron jälkeen palaamme keskusvarastolle

Rautakeskon K-traineet Anniina, Mirjana ja Hannu lähtivät kiertämään rautakauppoja tavoitteenaan saada kokonaisvaltaisempi kuva pääkaupunkiseudun rautakaupoista.

Teimme viime lokakuussa koko K-trainee-ryhmämme voimalla kauppakierroksen, joka käsitti vierailut K-rauta Vantaanporttiin, Volkswagen Center Airportiin, K-Supermarket Mankkaalle sekä Kodin 1 Varistoon. Tuon mielenkiintoisen päivän innoittamana me raudan K-traineet - Mirjana, Hannu ja minä - halusimme toteuttaa vastaavalla ajatuksella kierroksen keskittyen vain rautakauppoihin. Tavoitteenamme oli saada entistä kokonaisvaltaisempi kuva siitä, millaisina kilpailijamme näyttäytyvät asiakkaan näkökulmasta.

Tehokkuuden nimissä liikuimme kauppakierroksellamme lähinnä Vantaan alueella. Kohteiksemme pääsivät Byggmax, Netraudan showroom, Bauhaus, Starkki, sekä lopuksi K-rauta 75 ja Rautia Malmi. Myöhemmin lisäsimme kierroksen kattavuutta vierailemalla vielä Kodin Terrassa, Tuusulassa.

Jokaiseen kauppaan astuessamme meille avautui aina uusi ja erilainen maailma. Jo muutamassa sekunnissa meille syntyi joko myönteinen tai kielteinen tunne myymälästä joka ulottui mielikuvaan koko ketjusta. Epälooginen myymäläasettelu, puolityhjät tai liian täydet hyllyt, asiakaspalvelun taso, hämäryys tai vastaavasti valoisuus, viihtyisyys ja visuaalisuus vaikuttivat mielikuvaamme vahvasti. Toki olimme tulleetkin havainnoimaan, joten tunnustelimme tunnelmaa tuntosarvet erityisen ojossa. Silti ensivaikutelman merkitystä ei voi vähätellä – se jää asiakkaalle mieleen niin hyvässä kuin pahassakin, ja määrittää halukkuutta astua samaan liikkeeseen seuraavalla kerralla. Onkin hyvä pohtia, millä keinoin voisimme parantaa kauppojemme ensivaikutelmaa ja kutsuvuutta entisestään.

Vietettyämme viimeiset puoli vuotta lähinnä K-raudoissa ja Rautioissa, me traineetkin olimme tulleet hieman sokeiksi omalle ympäristöllemme. Oli hyödyllistä astua omalta tutulta alueelta ajatuksella pois, koska kaikille meille on luontaista lopulta tottua omaan työympäristöömme, toimintatapoihin ja kulttuuriin. Kirkastunein ajatuksin jatkamme trainee-matkaa. Kuulemisiin!

Näin trainee-ohjelman puolivälissä ja uuden vuoden alussa on hyvä pysähtyä tarkastelemaan hetkeksi kauppaurani alkutaivalta: mennyttä, tätä hetkeä ja suuntaa, johon haluan kulkea.

Yksi kuluneen trainee-ajan tärkeimmistä tavoitteistani on ollut käytännön työskentely päivittäistavarakaupan lattiatasolla. Tässä asiassa olen mielestäni onnistunut hyvin. Vielä kesän alussa olin untuvikko maisteri, joka heitettiin koulun penkiltä vieraaseen kaupan arkeen. Kahdeksan kuukauden matkan varrella olen päässyt työskentelemään kaikilla kaupan osastoilla ja vieläpä jokaisessa ketjussa.

Kokemuksen karttumisen myötä olen saanut varmuutta tekemiseeni. En esimerkiksi enää saa ylimääräisiä sydämen tykytyksiä siitä, jos minun on hypättävä lennosta tehtävästä ja osastosta toiseen. Onnistumisten ja oppimisen ilon hetkien lisäksi olen välillä kohdannut vastoinkäymisiä. Kasvoni ovat kärähtäneet kanoja grillatessa, melonien hinta on meinannut lipsahtaa mainokseen kymmenkertaiseksi, siiat ja muikut ovat menneet kalatiskillä sekaisin eikä väärinymmärryksiltä ole aina vältytty.  

Menneiden läpikäynti ei kuitenkaan ole vain saavutusten ja epäonnistumisten listaamista.  Loppujen lopuksi kaiken tekemisen taustalta nousevat esille ihmiset.  Ihmiset, jotka ovat näiden kuukausien aikana avoimesti jakaneet vuosien varrella karttunutta ammattitaitoaan ja näkemyksiään kanssani. Ilman näiden myyjien, osastopäälliköiden, kauppiaiden ja muiden toimijoiden panosta en olisi päässyt nykytilanteeseen. Uskon, että monipuoliset perustaidot taskussa on hyvä lentää kohti tulevaisuuden haasteita.    

Nöyrä kiitos teille, jotka kuljitte mukanani trainee-taipaleeni ensimmäisen puoliskon!

Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.. Kuvassa innokas trainee on kerennyt puikottamaan broilerit väärinpäin.

Minä en kuulu spirituaalisiin ihmisiin, jotka himoitsevat pääsevänsä life coachin oppiin tai joiden elämää kolmannen silmän mulkoilut vahvasti ohjaavat. Jooga voisi tehdä hyvää vartalolleni, johon verrattuna rautakankikin on suorastaan notkea, mutta jo ajatus sanskritinkielisten fraasien mutisemisesta saa kauhunväreet kutkuttelemaan selkäpiitäni. Olen erittäin onnellinen, vaikka laahustakin päivästä toiseen jalat tiukasti maassa.

Kaikesta skeptisyydestäni huolimatta myös minä tunnen välillä hyvin vahvasti jostakin ihmisestä, asiasta tai paikasta, että tämä on hyväksi minulle ja juuri tässä minun kuuluu olla. Tällaisen tunteen koin heti ensivierailullani Aurinkolahden K-markettiin, jossa olen viettänyt marraskuun kauppavaihdossa. Heti astuttuani sisään myymälään kuulin erään vanhemmanpuoleisen rouvan toteavan yhdelle Aurinkolahden työntekijöistä: ”Täältä saa aina niin mukavaa palvelua.”

Luin pari vuotta sitten Smithin ja Milliganin opuksen How to be bold in business and win. Kirjassa syvennytään 14 yritykseen, jotka erottuvat kilpailijoistaan edukseen, koska ne ovat tehneet jotain erilailla ja paremmin kuin muut. Yksi selvästi kirjassa erottuvista kilpailutekijöistä on työyhteisöön panostaminen ja sen näkeminen menestystekijänä. Aurinkolahden K-market on mielestäni täydellinen esimerkki tällaisesta yrityksestä. Kauppiaat luottavat työntekijöiden osaamiseen ja näille uskalletaan antaa vastuuta.

Aurinkolahtelaiset tulevat toimeen toistensa kanssa enkä ole havainnut lainkaan kitkeriä pohjavirtauksia. Hyvä työyhteisö heijastuu suoraan asiakkaalle. Kun työntekijät viihtyvät, myös asiakkaat viihtyvät. Aurinkolahden K-market ei ole turhaan tullut ylistetyksi esimerkiksi Facebookissa ja Helsingin Sanomissa Helsingin mukavimpien myyjien ansiosta.

Tärkeä tekijä työyhteisön hyvinvoinnin kannalta on kannustava ilmapiiri. Olin kerinnyt olla töissä muutaman tunnin, kun kauppias jo kehui osaamistani. K-trainee-aika on mahtavaa jatkuvan oppimisen aikaa, mutta samalla kun tietämykseni lisääntyy, tajuan entistä paremmin, kuinka vähän vasta tiedänkään. Positiivisen palautteen saaminen tekee erittäin hyvää epävarmuudessa vellovalle mielelle.

Työpaikalla ei tarvitse järjestää mielen räjäyttäviä spektaakkeleja työntekijöiden viihtymisen takaamiseksi. Riittää, että työntekijä kokee olevansa tarpeellinen ja että hänen työpanostaan arvostetaan.

Jalat tiukasti maassa ja iloinen virne kasvoilla, Annaelina

Viimeisimmät postaukset
Blogiarkisto
Takaisin ylös